31. joulukuuta 2019

Onnellista matkaa vuoteen 2020!


Vuoden 2019 viimeinen päivä täällä Ahvenanmaalla on ollut aurinkoinen ja tuulinen. Lunta ei ole nimeksikään ja vaikka olen viimeiseen asti venyttänyt pihamme haravointia, tänään siihen (jälleen) tartuimme. En tiedä mitä naapurit meistä tuumaavat, mutta koko perheen voimin sitä nyt on vuoden viimeisen päivän kunniaksi haravoitu, jääpä ainakin tämä päivä mieleen.


Vuoden 2019 suurin muutos omassa elämässäni on ollut se, että aloitin yrittäjänä toimimisen. Hyppy tuntemattomaan, joka samalla tuntui niin kovin luonnolliselta. Olen vasta kokenut pintaraapaisun tätä uudenlaista arkea, mutta innolla odotan mitä kaikkea tuleman pitää. Perheen kohdalla suurin muutos lienee se, että nuorin lapsista aloitti syksyllä koulutien (tosin vuotta ikäisiään aikaisemmin), ovat siis jo kaikki kolme pieniäsuuria ihmisiä.

Blogini on vienyt minua ympäri Ahvenanmaata ja kuten Instagramin yhdeksästä tykätyimmästä kuvastakin voi huomata, venevajat eivät ole ainoastaan minun heikkouteni - niistä tykkäävät seuraajatkin. Kuinka paljon kauneutta voikaan mahtua näihin saariin, niemiin ja merenpoukamiin. Ei sitä aina oikein osaa edes käsittää. Ihanaa, kun seurailette sitä kanssani!

Haluan kiittää teitä blogini lukijat, että olette kulkeneet tätä matkaa kanssani nyt puolisentoista vuotta. Toivon teille kaikkea hyvää ja oikein paljon onnellisuutta, toivoa, iloa ja onnistumisia uudella vuosikymmenellä! Ensi vuonna nähdään!

Oikein ihanaa vuotta 2020!






29. joulukuuta 2019

Blogin neljä vuodenaikaa - vuoden 2019 luetuimmat (& huonoimmat) jutut

Vuosi lähenee loppuaan ja horisontissa siintää jo uusi vuosi, uusi vuosikymmen. Välipäivät ovat monelle tilinteon, suunnittelun ja unelmoinnin aikaa. Itselleni vuosi vaihtuu tavallaan kaksi kertaa vuoden lopussa, eilen nimittäin vietin syntymäpäivääni. 36 vuotta on mielestäni erinomainen ikä, mikään ikäkriiseilijä en ole koskaan ollut, ja huomenna ajattelin itsekin tehdä hieman tiliä menneistä kuukausista. Helmikuussa sain viimein oman toiminimen ja aloitin yrittäjyyteni, sitä on siis hyvä arvioida ja samalla tarkentaa omia tavoitteita vuodelle 2020. 

Oma Facebook-seinäni ja Instagram-feedini on täyttynyt viime päivinä monista muistelmista ja katselmuksista vuoteen 2019. Päätin tehdä myös omani tämän blogin osalta. Seuraavassa esittelen luetuimmat ja vähemmän huomiolle jääneet (eli vähiten luetuimmat) blogiaiheeni vuodenaikojen mukaan. Turismi, elämä, sääolosuhteet ja tavallinen elämä täällä Ahvenanmaalla on aika erinäköistä kesällä ja talvella ja siihen väliin mahtuu vielä kevät ja syksykin, joten TOP 5-listan sijaan tässä tulee oma katsaukseni vuoteen 2019 vuodenaikojen mukaan:



TALVI


Talven luetuin kirjoitus on ollut oma esittelyni. Täytyy sanoa, että tämä kyllä vähän yllätti minut, varsinkin kun meillä riehui kauhea Aapeli-myrsky, ja ne jutut tavoittivat todella monia.

Kasvot ´Ihana Ahvenanmaani´ nimen takana


Talven vähiten kiinnostavin juttu oli marraskuun selättäminen, joka itselleni oli ainakin tärkeää  piiiiiitkältä tuntuvan kuukauden päätteeksi.

Marraskuu on selätetty




KEVÄT

Suosituimmaksi jutuksi keväältä osoittautui pieni katsaukseni Merikorttelissa sijaitsevaan Pub Niskaan. Näitä ravintoloitahan löytyy myös mantereen puolelta - oletko vieraillut?

Kesäkausi lähestyy - Pub Niskan peltileivät


Surkeimmaksi jutukseni (onpa dramaattisesti nyt kirjoitettu...) osoittautui takatalven yllättäminen. Se olikin aikamoista, kun lentokoneen kapteeni kotiin palatessani kuulutti talven yllättäneen. Vapun jälkeen. Kentällä parkissa odotti automme kesärenkaat päällä...

Säähavaintoja viikon ajalta



KESÄ

Yksi kesän kohokohdistani oli pieni matka Brändön Lappoon. Ja niinhän se teidänkin mielestänne on
ollut yksi blogikesän kohokohdista.

Brändön Lappo - pieni matkaopas saaristoidylliin


Katsaus Önningebyn tarjontaan ei tavoittanut suurta suosita, harmi! No, ehkä tämä helmi löytää nyt tämän vuosikatsauksen avulla uusia tuttavuuksia. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Önningeby - takakonttikirppis ja taidenäyttely



SYKSY

Tänä vuonna en kerännyt sieniä ollenkaan niin paljoa kuin muina vuosina. Blogiteksti sen sijaan tavoitti monta teistä ja päätyi syksyn suosituimmaksi julkaisuksi.

Viha-rakkaussuhteestani sieniin


Syksy oli blogin osalta hiljaista aikaa. Tämä parin kuukauden päivitys jäi täällä blogissa erityisesti varjoon - osaksi varmaan siksi, että en ollut kovin aktiivisesti tänne mitään hetkeen kirjoitellut. Tässäpä siis sinullekin hieman syksyn kuulumisia, jos ne aikaisemmin jäivät lukematta. Vaalihumua ja työntekoa - ja hieman muutakin!

Parin kuukauden kuulumiset

Ihania vuoden 2019 viimeisiä päiviä sinulle! 

27. joulukuuta 2019

Kotimatkalla

Joulu vierähti äitini luona Satakunnassa, lapsuuskodissani. Siivoilin, touhuilin, herkuttelin, katsoin kaksi elokuvaa, lapset katsoi miljoona lastenohjelmaa ja käytiin naapurissa sukulaisissakin, lasten "varamummulassa".  Lunta satoi jouluaamuksi noin puoli senttiä, juuri riittävästi, että kaikki näytti valkoiselta. Ilmeisesti Ahvenanmaallakin on hieman satanut lunta, toivottavasti!

Eilen koitti kotimatkan ensimmäinen päivä. Yritän aina näihin mantereen matkoihin yhdistää myös ystävien tapaamista, joten paluumatkalla Turkuun kyläilimme keskimmäisen lapsemme kummitädin luona ja illalla sitten kummilapsemme kotona. Yötä saimme nukkua ystäviemme tyhjässä kodissa. Yö Turussa pidentää aina tietenkin matkaa, mutta samalla se kuitenkin myös helpottaa sitä. Edessä ei ole nimittäin niin aikainen aamu kuin äitini luota suoraan satamaan ajettaessa (kokemusta on siitäkin, että kiskon lapset hereille kello 5.30 - se heijastaa vielä seuraavaan päiväänkin väsymyksen muodossa). Iltalaivoja lasten kanssa yritän välttää ihan viimeiseen asti. Kokemusta on kyllä siitäkin, että ensin lapset yrittää saada heti laivaan saavuttua nukkumaan (nukahtavat ehkä kello 22.00) ja sitten kello 00.30 heidät pitääkin jo herättää. Sitten pitää siirtyä väsyneenä autoon, jonne he nukahtavat hetkeksi ja sitten vajaan vartin ajomatkan jälkeen heidät pitää vielä kerran herättää ja/tai kantaa omiin sänkyihin unia jatkamaan. Laivojen aikataulut eivät meille saarelaisille ole niitä kovinkaan parhaita. Mutta kuinka ihanaa onkaan aina palata kotiin!

Varsinainen kotimatka koitti siis tänään, kun käänsimme nokkamme kohti Naantalin satamaa. Pienen stresssaavan episodin jälkeen (käsijarru oli jumittunut ja satamasta jo soiteltiin meidän perään, koska olimme myöhässä...) olemme nyt seilanneet täällä merellä jo nelisen tuntia, vielä tunti olisi jäljellä.  Loppu hyvin, kaikki hyvin autonkin suhteen. Mahat on täynnä. On luettu kirjoja ja väritetty ja piirretty vihkoihin. Tapeltu, halailtu ja hypitty pallomereen. Syöty ja fiikattu. Pelattu puhelimella, katsottu telkkaria, pelattu futispöytäpeliä (pojat olivat innoissaan, kun kuulivat, että tulemme vanhalla Finnlinesilla - uudella kun sitä peliä ei ole...). Ihanan rauhallisesti on kuitenkin tämä matka sujunut, rakastan matkustaa näillä laivoilla, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Hyvä leikkihuone, ruokaa ja rauhallista työskentelytilaa (mitä nyt lapsien touhujen keskellä voi olla). Tämä kotimatka oli ainut Black Friday ostokseni! Olen tehnyt töitä, haaveillut sängystä ja naureskellut vanhalle blogikirjoitukselleni laivailusta. 

Allekirjoitan täysin kaiken, mitä 1,5 vuotta sitten kirjoitin otsikolla Laivalle, jee(?) - suhteestani laivamatkustamiseen. Käy ihmeessä lukaisemassa! Siellä on kootusti tarinaa lapsuudesta aikuisuuteen - havaintoja jos jonkinlaisia. 

"Entäs ne tyypit, jotka harhailee kello 1.00 yöllä tai 4.25 aamulla silmät ristissä, yöpuvut päällä ja tyyny kainalossa juhlivien risteilijöiden joukossa? Ne olemme me, saarella asuvat kotiinpalaajat. Sitten kun vielä saisi uudelleen unen päästä kiinni kotona."

Tänään ei tarvitse palata keskellä yötä, mutta sänkyyn voisin kupsahtaa saman tien. 
Ihania vuoden 2019 viimeisiä päiviä sinulle!

23. joulukuuta 2019

Joulukuu

Joulukuussa olen:
• Sairastanut mahataudin
• Puurtanut hiki hatussa ison työkasautuman parissa (koska mahatauti jne)
• Saanut tietokoneeni kaksi kuukautta kestäneestä korjauksesta takaisin
• Taistellut kolme kuukautta sitten ostamani puhelimen parissa (kolmas puhelin jo, sekin lähdössä huoltoon)
• Ollut tyttären orkesterin konsertissa Jomalan kirkossa, pojan esiintymistä katsomassa Maxingessa ja tyttären tanssigaalassa Alandicassa
• Pyyhkinyt kyyneliä koulun joulujuhlassa
• Ikävöinyt isääni (kuoleman 12-vuotispäivä)
• Ihaillut Museo-lehteä (artikkelini Pommernista löytyy 5.12 ilmestyneestä numerosta)
• Tuskaillut pimeyttä ja ajan rajallisuutta
• Viimeistellyt viimeisiä tunteja Eckerön kunnan elinkeino- ja kulttuurielämän kehittäjänä
• Viettänyt sekä omiani että kunnanjohtajan läksiäisiä
• Palauttanut työtietokoneen Eckerön kunnalle
• Tuskaillut blogihiljaisuutta
• Suunnitellut uusia työkuvioita
• Iloinnut lasten ihanasta koulusta
• Matkannut ikääntyvän äitini luokse jouluksi
• Siirtynyt lomatunnelmiin
• Nauttinut vapaapäivien hitaista aamuista
• Iloinnut terveydestä
• Odottanut innolla vuoden viimeistä ja tulevan vuoden ensimmäistä viikkoa - tämä kaksi viikkoa aina summaa menneen vuoden ja aloittaa uuden. Kirjaimellisesti, olenhan loppuvuoden lapseksi syntynyt. Nyt siis on aika siirtyä lepoon ja astella lepopäivien jälkeen kohti uusia ja ihania asioita!

Ihanaa joulua sinulle!


6. joulukuuta 2019

Hyvää itsenäisyyspäivää!


”Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss' elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.”
—-
”O land, du tusen sjöars land,
Där sång och trohet byggt,
Där livets hav oss gett en strand,
Vår forntids land, vår framtids land.
Var för din fattigdom ej skyggt.
Var fritt, var glatt, var tryggt.”
-J.L.Runeberg (Maamme / Vårt land)

Hyvää itsenäisyyspäivää! 🇫🇮❤️
Glad självständighetsdag!

Happy Independence Day!

2. joulukuuta 2019

Marraskuu on selätetty!


IHANAA! Joulukuu on vihdoin täällä. Tänä vuonna marraskuu on tuntunut aivan liian pitkälle ja pimeälle ja ankealle ja sateiselle. Rakastan talvea, mutta marraskuun ankeus on ollut kaikkea muuta kuin ihana talvi, ainakin täällä Ahvenanmaalla. Black Friday oli nimensä mukaisesti pimeä ja synkkä. No ostinko jotain? Ostin, tänä vuonna ostin. Nimittäin laivalipun joululomareissulle mummulaan. Siinä säästyi kivasti muutama roponen. 


Marraskuun viimeisenä päivänä mieheni oli koko päivän koulutuksessa (jonka molemmat olimme enemmän ja vähemmän unohtaneet ja havahduimme asiaan vasta perjantaina ehtoon alla). Yritin siis kuumeisesti keksiä jostain lapsille leikkikavereita tai muuta tekemistä koko pitkäksi päiväksi. Arjen normaalit päivät ovat aina täynnä ohjelmaa, joten leikkikavereiden kanssa touhuaminen on erittäin harvinaista. Nyt olisi ollut siis täydellinen päivä siihen, mutta kuten jo etukäteen aamoilin, monilla olisi jo muuta ohjelmaa. Ahvenanmaalla pikkujoulun vietto on erittäin tärkeä perinne. Sitä siis vietetään lauantaina ennen ensimmäistä adventtisunnuntaita. Koteihin hankitaan pieni kuusi, syödään jouluruokaa (yksinkertaistettuna versiona) ja lapset saavat lahjat. Ystävien ja sukulaisten luona vierailu kuuluu myös asiaan. Mutta meillä ei sitä vietetty eivätkä lapset halunneet myöskään lähteä Jan Karlsgårdenin perinteisiin joulumyyjäisiin. Tyttärelle löytyi leikkikaveri, joten lähdin (lue pakotin) poikien kanssa luonnon helmaan. Lähdimme, minnekäs muuallekaan kuin Herröskatanille. Ehdotin toista paikkaa pojille, mutta nuorimmainen rupesi ihan itkemään, koska halusi vakiopaikkaamme. Siellä ei meidän lisäksemme ollut kuin lampaita, traktori ja yksi lammasfarmari - lampaita oltiin juuri siirtämässä kesälaitumilta pois. 




Päivä oli mitä kaunein ja aurinkoisin, täydellinen sää ulkoiluun (vaikka tuulikin..). Ja aurinko paistoi. Kuten tänäänkin! Kylläpä meitä nyt hellitään ihanalla valolla. Toivotaan, että sitä jatkuu joulukuun jokaiselle päivälle… Vaikka lunta on maassa ihan vain hitunen, niin heti näyttää niin erilaiselta ja kauniilta! Tänään on myös muutama pakkasaste.
Minä ainakin piristyn, kun sää on kaunis! 


Entäs sinä? Vaikuttaako sää olotilaasi?