25. syyskuuta 2019

Viha-rakkaussuhteestani sieniin


Taas on se aika vuodesta, kun voi rämpiä metsässä punkkien seassa sieniä metsästäen. Itse en ole koskaan pitänyt sienistä. Silti metsästän niitä. Ja enhän minä tunnista kuin kahdeksan sientä: 


Kärpässienet (valkoinen ja punainen)
Korvasieni 
Mustatorvisieni
Keltavahvero eli kantarelli
Suppilovahvero
Tatit (tosin en niitä oikein keskenään osaa tunnistaa, kaikki olkoon herkkuja, heh)
Karvarousku

Tänään kun kävelin metsässä ja yritin etsiä suppilovahveroita, niin totesin kaikki vähänkään ruskean väriset tai kellertävät sienet "valesuppiloiksi". Mitä ne oikeasti ovat, en tiedä. Tunnistaako joku tuon kuvassa (tässä alapuolella) olevan sienen? Niitä olisi nimittäin metsä pullollaan.

Kuulun siihen ihmisjoukkoon, joka lapsena raahattiin metsään. Ja usein. Isäni teki töitä metsässä, joten metsäkone oli yksi lapsuuteni lempipaikoista. Siitä pidin, olla isän mukana metsäreissuilla. Silloin oli aina hyvät eväät mukana. Mutta minua raahattiin sinne myös mustikkaan, puolukkaan, sieneen, metsää istuttamaan ja joulukuusen hakuun. Välillä iloisin mielin ja välillä vastahakoisesti. Äitini keräsi myös kaikkia mahdollisia kasveja metsästä ja värjäsi niillä lankoja. Lapsena en sitä tippaakaan arvostanut. Enkä niitä sieniretkiä. Nyt harmittaa, olisin voinut oppia niin paljon enemmän sienistä ja muista kasveista ja värjäämisen taidoista.  Sienet vain oli pahoja, yök. Enkä niitä ole vieläkään oikein oppinut syömään. Kantarelli ja suppilot menevät, voilla ja kermalla. Ja taitavat lapsemmekin olla äitiinsä tulleita.

Silti saan jotain selittämätöntä tyydytystä siitä, kun rämmin, etsin ja löydän metsästä sieniä. Siis niitä, jotka tunnistan ja joita haluan kerätä. Kun niitä ei löydy, harmittaa. Lapsuuteni metsissä minulla on vakiopaikat, jotka eivät koskaan petä. Täällä uudessa asuinympäristössä paikat ovat edelleenkin vielä hakusessa. Ovat tainneet täysin minulta piiloutua. Tai sitten naapurit ovat sienestävää sorttia. 


Tatteja löysin viime viikolla, mieheni ne paistoi ja söi. Me muut tyydyimme muuhun murkinaan. Tänään yritin uudemman kerran tehdä aarrelöytöjäni, en onnistunut. Kyllä nyt kismittää. Pitää varmaan laajentaa reviiriä. Kyllähän minä nyt sentään sieniä aion kerätä. Vaikka en niitä söisikään. 


Mites sinä, rakastatko sienestää? Entäpä syödä sieniä?

10 kommenttia:

  1. Minä tykkään sienistä, mutta en poimi niitä enkä tunnista kuin kantarellin ja suppilovahveron, niin ja kärpässienen. Onneksi mieheni tykkää mennä sienimetsään ja tykkää myöskin valmistaa sienistä ruokaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja meillä minä sienestän ja mies syö. Suppilovahveromuhennos on kyllä hyvää, oikein tehtynä.

      Poista
  2. Kannattaa pysyä niissä sienissä minkä todella tuntee. Ellei joku sieni tuntija lähde mukaan. Siinä saa hyvää oppia. Hmm..sienikurssi. Sienestäminen on kivaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Ei tulisi mieleenkään poimia tuntemattomia. Sienikirjasta joskus olen tutkinut ja äidiltä kysellyt. Mieskin niitä osaa, kun on eräopaskoulutuksessa opetellut, tosin ei kaikkia suomeksi laisinkaan.

      Poista
  3. Minäkin olen päässyt lapsena tahtomattani sienimetsään mahdottoman paljon liikaa. Toki sen myötä opin tunnistamaan rouskuja ja kantarellin.

    Sienet eivät maistuneet silloin, nyt iän myötä olen opetellut löytämään reseptejä, joilla voin saada positiivisia kokemuksia.

    Ennen kaikkea kerään sieniä kaikkia muita varten. Miehen kanssa syömme kantarellikastiketta (lurps). Lisäksi mies tykkää sienisalaatista, jonka itse myös valmistaa. Ystäville ja työkavereille vien 'ylimääräiset' suppilo- ja kosteikkovahverot. Kantarelleja ei ole vielä koskaan jäänyt yli ;-)

    Sienestys osaa olla koukuttavaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli aikalailla samalla tavalla ajatellaan tästä sienestämisestä. Viime vuonna keräsin niin paljon suppilovahveroita, että myin niitä vähän eteenpäinkin.

      Poista
  4. Tuo mysteerisieni näyttää malikalta, joita onkin todella vaikea tunnistaa eteenpäin. Osa hyviä ruokasieniä, osa myrkyllisiä. Moni syksyisin runsas.

    VastaaPoista
  5. Ai niin , sienelle hyviä vaihtoehtoja on suppilomalikka ja härmämalikka.

    VastaaPoista