25. syyskuuta 2019

Viha-rakkaussuhteestani sieniin


Taas on se aika vuodesta, kun voi rämpiä metsässä punkkien seassa sieniä metsästäen. Itse en ole koskaan pitänyt sienistä. Silti metsästän niitä. Ja enhän minä tunnista kuin kahdeksan sientä: 


Kärpässienet (valkoinen ja punainen)
Korvasieni 
Mustatorvisieni
Keltavahvero eli kantarelli
Suppilovahvero
Tatit (tosin en niitä oikein keskenään osaa tunnistaa, kaikki olkoon herkkuja, heh)
Karvarousku

Tänään kun kävelin metsässä ja yritin etsiä suppilovahveroita, niin totesin kaikki vähänkään ruskean väriset tai kellertävät sienet "valesuppiloiksi". Mitä ne oikeasti ovat, en tiedä. Tunnistaako joku tuon kuvassa (tässä alapuolella) olevan sienen? Niitä olisi nimittäin metsä pullollaan.

Kuulun siihen ihmisjoukkoon, joka lapsena raahattiin metsään. Ja usein. Isäni teki töitä metsässä, joten metsäkone oli yksi lapsuuteni lempipaikoista. Siitä pidin, olla isän mukana metsäreissuilla. Silloin oli aina hyvät eväät mukana. Mutta minua raahattiin sinne myös mustikkaan, puolukkaan, sieneen, metsää istuttamaan ja joulukuusen hakuun. Välillä iloisin mielin ja välillä vastahakoisesti. Äitini keräsi myös kaikkia mahdollisia kasveja metsästä ja värjäsi niillä lankoja. Lapsena en sitä tippaakaan arvostanut. Enkä niitä sieniretkiä. Nyt harmittaa, olisin voinut oppia niin paljon enemmän sienistä ja muista kasveista ja värjäämisen taidoista.  Sienet vain oli pahoja, yök. Enkä niitä ole vieläkään oikein oppinut syömään. Kantarelli ja suppilot menevät, voilla ja kermalla. Ja taitavat lapsemmekin olla äitiinsä tulleita.

Silti saan jotain selittämätöntä tyydytystä siitä, kun rämmin, etsin ja löydän metsästä sieniä. Siis niitä, jotka tunnistan ja joita haluan kerätä. Kun niitä ei löydy, harmittaa. Lapsuuteni metsissä minulla on vakiopaikat, jotka eivät koskaan petä. Täällä uudessa asuinympäristössä paikat ovat edelleenkin vielä hakusessa. Ovat tainneet täysin minulta piiloutua. Tai sitten naapurit ovat sienestävää sorttia. 


Tatteja löysin viime viikolla, mieheni ne paistoi ja söi. Me muut tyydyimme muuhun murkinaan. Tänään yritin uudemman kerran tehdä aarrelöytöjäni, en onnistunut. Kyllä nyt kismittää. Pitää varmaan laajentaa reviiriä. Kyllähän minä nyt sentään sieniä aion kerätä. Vaikka en niitä söisikään. 


Mites sinä, rakastatko sienestää? Entäpä syödä sieniä?

18. syyskuuta 2019

ARVONTA Facebookin ja Instagramin puolella!

Täällä sitä ollaan, vaikka hiljaista on blogin puolella  ollutkin. Tulevan työhuoneen katto ja listat on maalattu, tällä viikolla ehkä saadaan paikoilleen uusi lattia. Sitten vielä sisustus (eli kaikkien huonekalujenkin osto..) ja miljoonan laatikon purku (ollut siis varastona vuoden verran tuo tuleva huone). Olen lähetellyt muutamia apurahahakemuksia ensi vuoden projekteihin. Saanut kotisivuni valmiiksi, vaatii vielä käännökset ruotsiksi ja pientä hienosäätöä - sitten tekin saatte nähdä ne. Olen prosessoinut ja itkenyt ja murehtinut ja miettinyt erästä työkuviota - ja lopulta saanut täyden varmuuden ja rauhan sen suhteen - nyt tiedän miten toimin sen parissa ja se ei enää vaivaa yöunia. Olen lisäksi lupautunut toimimaan vaalilautakunnan sihteerinä tuolla Eckerön kunnassa tänä syksynä. Meillä Ahvenanmaallahan on siis kunnallis- ja maakuntapäivävaalit lokakuussa. Pää on välillä meinannut haljeta kaikesta uudesta tiedosta, ja ennen kaikkea kun kaikki pitää opetella ruotsiksi. Mutta olen myös oppinut paljon ja siitä varmasti on hyötyä tulevaisuudessakin. Eilen käytiin läpi ehdokaslistoja ja perjantain kokous menee varmaan myöhääniltaan ehdokkaita numeroidessa. Viikonloppuna onkin sitten edessä Ahvenanmaan ehdoton suosikkitapahtumani, Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlat! Ihanaa!

Kaiken touhun keskellä sain vihdoin laitettua arvontaan ihanan Fiskarens Frun lahjoittaman pipon tuonne Facebookin ja Instagramin puolelle. Käy ihmeessä osallistumassa, aikaa on vielä pari päivää! Pipo on siis valmistettu Brändön Lappossa, jossa kesällä vierailin. Pipo on 50% villaa ja 50% polyakryylia ja aivan ihanan pehmeä. Täällä koleassa syysilmassa sitä ainakin jo kaipailee jotain päähänsä. Tänäänkin aamulla satoi ja tuuli kamalasti, nyt paistaa aurinko. Sää on syksyisen epävakaista. Yöt ovat viileitä ja pian pitää ruveta varmaan lämmittämään taloa taas kunnolla. Kunhan nyt vaan ensin saataisiin nuohooja kiinni, tahtoo olla vaikea tavoittaa. 

Ihanaa viikon jatkoa - ja onnea arvontoihin! 

Facebook-sivuni arvontaan pääset tästä

Ja Instagramin puolella arvonta löytyy täältä.  

Jos siis osallistut molemmissa, niin tuplaat mahdollisuutesi voittaa.