16. heinäkuuta 2019

Kesä(loman) puoliväli - ja ahdistus kasvaa


Kesäkuun alussa lomailtiin pari viikkoa ihan luvan kanssa. Sitähän aina sanotaan, että yrittäjät eivät kesälläkään lomaile, mutta kylläpäs lomailee, ainakin tämä yrittäjä. Tässä on sen verran rankkoja vuosia ja kuukausia taustalla, että ilman lomia hyytyisin ihan tosissaan. Lomamatkan (Tanskaan ja Skånen mökille) jälkeen olikin tarkoituksena kaivaa tietokone esiin sen kaikkein pisimmän kirjoitusprojektin tiimoilta. Mutta niinhän tässä nyt vain on käynyt, että sellaista seesteistä ja rauhallista kirjoitusaikaa ei ole vain millään oikein tahtonut löytyä. Miehellä on työnsä ja lapsilla kesälomansa. Ja minä sitten käytännössä olen niitä muita työtehtäviä hoitanut tässä keittiön pöydällä sisarustappeluiden keskellä. Ei mitään seesteistä, katkotonta eikä varsinkaan luovuutta pursuavaa kirjoitusaikaa siis. Lyhyemmät projektit ja kuvien käsittely ja kuittipinot sujuu ihan hyvin tämän kaiken katkonaisuuden keskellä, kunhan vain muistan ruokita itseäni ja jälkikasvuani (ja hakea sen erotuomarin pillin), mutta sellaiseen syvään ja luovaan tilaan sukeltaminen kyllä vaatii vähän enemmän.  


Viimeiset päivät olen suorastaan ollut ihan ahdistunut, kun tuntuu, että pian koko kesä on mennyt ja en ole saanut mitään aikaiseksi niistä asioista mitä olisi pitänyt saada. Toisaalta olen myös rasittunut  yöunianikin myöten eräistä ikävistä työasioitani koskettavista kuvioista ja olen niiden valossa joutunut myös punnitsemaan tiettyjen velvollisuuksieni mielekkyyttä, että kauanko haluan itseni niihin tiettyihin asioihin sitoa. Enempää en niitä tässä lähde ruotimaan, mutta välillä muiden ihmisten toiminta vaikuttaa meidän vastuualueeseemme liiankin paljon ja silloin on syytä miettiä, että missä rajat menevät, jotta pystymme toimimaan mielekkäästi ja itseämme henkisesti liikaa rasittamatta. Toisaalta olen myös saanut positiivista palautetta eräistä työkuvioistani ihan paikallisradiota myöten (jos ruotsi taittuu, niin laita kuunnellen tästä), joten siitä positiivisesta vaan pitäisi nyt osata vahvemmin tarrata kiinni.

Tekemättömien asioiden lista on nyt ainakin osittain tässä:
- Vieras- & työhuoneen tyhjennys (nyt sekainen varasto) ja pintaremontti
- Kukkapenkkien sunnittelu, raivaus ja hoito
- Kanahäkin rakentaminen ja kanojen hankinta
- Terassien lakkaus
- Kiipeilytelineiden ja keinun lakkaus
- Ikkunoiden pesu (niin, se pitäisi tehdä keväällä.... I know!)
- Vaatehuoneen järjestely
- Saunan korjaus ja pintaremontti
- Kirppistavaroiden lajittelua
- Miljoona blogitekstiä (materiaalit odottaa)
- Auringonlaskujen kuvausta
- Matka saaristoon (päivien buukkaus ja matkajärjestelyt)
- Matka Satakunaan (päivien buukkaus jo melkein valmis)
- Matka Helsinkiin (ehdotetun päivän vahvistus ja lippujen varaus)
- Ja kirjan kirjoitus

Ja tiedän kyllä järjellä, että tätä kesälomaa on vielä jäljellä (siis lasten kesälomaa, ennen kuin normaali arki taas alkaa). Mutta kun nyt on menty sen rajan yli, että pääkopan tieto ei enää oikein siirry muuhun osaan tätä ihmistä, niin sitten vain ahdistaa se, että kesä loppuu ihan kesken. Eilen vielä kaiken kukkuraksi viruin kuumeisena sängyn pohjalla, joten tämän viikon suunnitelmatkin menivät vähän sotkuun. Perjantaina on edessä seuraava reissu Ruotsin sukulaisiin appivanhempia juhlimaan ja ennen sitä olisi lasten kaverikyläilyjä, viikkosiivousta, vieraita Ruotsista, pakkausta ja päiväretki lasten kanssa Eckeröön (osittain työmatka). Eli kaikkea ihan kivaakin, mutta ei ei niinkään seesteisyyttä. 

Kai tässä nyt vaan pitää yrittää listata myös kaikki se, mitä on saanut aikaan:
- Ensimmäiset omat perunat sitten lapsuusvuosien (kokeilin kasvatuslaatikkoa ja hyvin toimi)
- Kesäkukkien kauneus ja yrttimaa
- Kahdet lastenjuhlat (11 vuotta ja 8 vuotta, nekin on aika rumbia)
- Lasten uimakoulu (viikon verran vienti ja/tai vienti ja haku)
- Useampien vieraiden kestitseminen
- Kylpyhuoneen suursiivous
- Nurmikon leikkuu 3-4 kertaa
- Mies rakensi hienon telineen vaijerikeinulle 
- Yhden kukkamaan siistiminen ja jatkaminen 
- Seljankukkamehun tekeminen (pitäis kyllä lisätä vielä tonne tehtävienkin listalle, sitä sais nyt tehdä pakkaseen enemmänkin)
- Monien kuvien ottaminen varastoon tulevia kirjoituksia varten
- Kirjanpidon tekeminen (tänään väänsin rästihommia neljä tuntia aamutakissa)
- Joka viikkoinen viikkosiivous
- Kymmenet koneelliset pyykkiä (pesu ja lajittelu)
- Kahden ja puolen viikon työsopimusta vastaava työmäärä Eckerön kuntaan
- Onnistuneen mainoskampanjan läpivieminen

No, kai sitä nyt vaan pitäisi sitten tuijottaa tätä tehtyä listaa loppuilta, että se menisi tuonne pääkoppaankin... Olen aikanaan käynyt läpi loppuunpalamisen ja senkin takia tunnistan aika hyvin niitä omia rajojani. Ja joskus valitettavasti juoksen päin seinää. Nyt en niinkään tekemisieni kanssa ole seinään juossut, mutta muutamat muut asiat ovat painaneet henkisiä voimavaroja vähän liikaakin kasaan. Ja sitten kun ilmassa roikkuu useampia asioita, jotka pitäisi saada kalenteriin sovitettua niin, että ne sopivat myös lähipiirin ja perhekunnan kalentereiden kanssa yhteen, niin se on johtanut siihen, että niitä kaikkia asioita ei ole sitten vielä saanut kirjattua sinne kalenteriin ja sitten jo muutkin odottavat, että koska tulen sinne ja tänne (koska heilläkin on muuta elämää) ja se puolestaan kasvattaa hieman ainakin omia stressitasojani.

Tänään minulla oli tarkoituksena kirjoittaa muutama blogikirjoitus valmiiksi tuolta kirjoitettavien listalta, turistivinkkejä, mutta sormet nyt päätyivätkin kirjaamaan tätä. Toivottavasti jaksoitte välillä tällaistakin turinaa kuunnella ja lukaista. Välillä vaan pitää saada vähän tuulettaa ajatuksiaan muillekin. Ja olla tyytyväinen aikaansaannoksistaan. Ja laskea rimaa. Ja elää hetkessä. Ja uskoa siihen, että huominen on täynnä toivoa. 

Miltäs sinun kesäsi näyttää? Ahdistaako sen loppuminen vai onko arjen rutiinit jo tervetulleita? Onko lomat jo vietetty vain onko sitä lainkaan?

Mustavalkoinen kuva (c): Emilka Everywhere


2 kommenttia:

  1. Samaistun hyvin tilanteeseesi. Periaatteessa aikaa on, mutta sitten taas ei olekaan. Meillä ei ole lapsia mukana kuvioissa, mutta hevostallin pyörittäminen ja rakennusprojektien keskellä eläminen vie meillä taas aikaa ja energiaa. Pidä huolta itsestäsi ja käytä välillä sitä erotuomarin pilliä puhaltamaan poikki oma stressi. ;) Itse olen vastaavissa tilanteissa pysähtynyt miettimään, ovatko kaikki tehtävälistalla olevat asiat oikeasti välttämättömiä toteuttaa juuri nyt. Voisiko jotain siirtää ihan suosiolla syksyyn? Työjutut pitää usein tehdä ajallaan, mutta entä kaikki muut? En myöskään suosittele tuon listan pitämistä esillä, vaan ennemminkin sieltä kannatta napata aina yhdelle viikolle suunnitellut tehtävät. Silloin ne ahdistavat huomattavasti vähemmän. Blogissani oli jokin aika sitten juttu juuri tästä tavasta käyttää muistikirjaa. :) Tsemppiä ja lempeää lämpöä kesääsi! <3

    VastaaPoista
  2. To Do -listat kasvavat aina ajan myötä.

    Se on ihan terve merkki, ettei kaikkia kunnianhimoisia tavoitteita saa tehtyä haluamassaan aikataulussa. Vuosien ja vuosikymmenien myötä sen kanssa oppii elämään todella positiivisellakin tavalla. Joidenkin asioiden kuuluukin lykkääntyä puhumattakaan niistä, joiden ei tulisikaan toteutua. Ongelma ei ole siinä, että jotain jää tekemättä, vaan että osaisi priorisoida oikein, että ne tärkeimmät jutut tulisi tehtyä - edes osittain :-)

    Jaksamista - kesää riittää vielä!

    VastaaPoista