High Chaparral - Smålandin Villi länsi

Monta vuotta ihmettelin appivanhempien luona vieraillessa, että mikä ihme tuo liikennemerkeissä lukeva High Chaparral oikein on. Ja vasta parisen vuotta sitten ymmärsin, että yksi Ruotsin suosituimmista perhekohteista sijaitsee puolivälissä meidän lasten isovanhempia ja isoisovanhempia. Suurin osa tutuistamme Manner-Suomessa ei ole kuullutkaan koko paikasta. Eiköhän siis olisi jo viimein aika käydä tutustumassa Smålandin Villiin länteen. Sanottu ja tehty, sukulaisviikonlopun jälkeisenä maanantaina suuntasimme High Chaparraliin. Ja ihmettelenpä kovasti, että miksi ihmeessä vasta nyt?

High Chaparral sijaitsee siis Smålannissa, Kulltorpissa, aivan E4-tien läheisyydessä. Värnamo on lähellä sijaitseva hieman isompi paikkakunta (ja meille niin rakas paikka isoisovanhempien takia). Matkaa High Chaparraliin Tukholmasta kertyy noin 390 kilometriä. Puisto on avattu jo vuonna 1966 ja se on saanut nimensä televisiosarja Karjatila High Chaparralin mukaan. Kaikki tämä oli minulle aivan uutta tietoa, vaikka paikan ohi olen ajanut kymmeniä kertoja. Onko teistä joku seurannut tuota sarjaa tai vieraillut tuolla Kulltorpin puistossa? Alueella sijaitseva Kristinastugan eli Kristiinan pirtti on aivan ihastuttava kahvila. Meidän perhettämme tosin kiinnosti itse talon historia ja vanhojen tavaroiden ihailu. Tähän en valitettavasti rupea nyt sitä sen enempää kertomaan, mutta mikäli ruotsi sujuu niin lukekaa ihmeessä talon ja koko High Chaparralin historiaa vaikkapa täältä. 

Mitä puistosta sitten oikein löytyy? Yksinkertaisesti Villi länsi! Alueella kävellessä tuntuu todella kuin olisi astunut johonkin vanhaan länkkärielokuvaan. Monet puiston vierailijoista olivat myös pukeutuneet ruutupaitoihin ja cowboy-hattuihin - myös monet aikuiset. Monilla lapsilla oli myös mukanaan nallipyssyjä, joten paukkeeseen oli vain päivän aikana totuttava ja illalla soi korvissa. Alueella myydään myös teemaan sopivia asusteita ja leikkipyssyjä, jos omat ovat unohtuneet kotiin tai haluaa päästä tunnelmaan konkreettisemmin.

Päivän aikana voi käydä katsomassa monia eri esityksiä. Infosta/lippuluukulta kannattaakin napata mukaansa lehtinen, johon on painettu kaikki päivän esitykset kellonaikoineen. Itse kävimme katsomassa Lucky Lukea ja Daltonin veljeksiä, Zorron seikkailuja sekä Villi Länsi Stunt -esitystä. Esityksiä oli jopa niin runsaasti, että piti todella suunnitella hyvin, että pääsi katsomaan kaikki haluamansa esitykset ruokailujen ja muun touhuamisen ohella. Näyttelijät (ja käsikirjoitukset) olivat näissä esityksissä myös hyviä ja laadukkaita. Täytyy itse asiassa todeta, että voittivat kyllä Legolandin esitykset laadullaan. Ainut miinuspuoli tuli äänentoistosta, joka oli miksattu liian kovaksi, se ihan sattui korviin. Ja kaikki esitykset ovat ruotsiksi. Tosin ruotsia taitamattomillekin ne ovat näkemisen arvoisia; hauskoja tai jännittäviä esityksestä riippuen. 

Zorron esitys tapahtui puistoalueen Meksikossa ja hetken aikaa etsimme esityspaikkaa. Esitys olikin sijoitettu keskelle aukiota ja tapahtui myös kattojen(!) päällä. Tämä teki esityksestä mielenkiintoisen, mutta myös hieman haasteellisen nähdä ja seurata kaikkia tapahtumia. Minulle kuitenkin pääasia oli, että sain nähdä Zorron - lapsuuteni sankarin. Minähän aikanaan kulutin VHS-kasetin kirjaimellisesti puhki, niin kovasti Zorroa katselin. Olinkin aivan onnesta sekaisin, kun huomasin vierailuamme edeltävänä iltana, että tuollahan on MYÖS Zorro!

Zorro oli siis minun suosikkini, mutta hyvänä kakkosena tuli kaikkien lastemme suosikki junamatka Vanhaan Meksikoon. Junan vaunussa sattui ja tapahtui. Jokaiseen vaunuun tuli lähtölaiturilta oma "konduktööri" joka kertoi matkan kulusta. Dialogi oli tässäkin niin hyvää ja toimivaa, että nauroimme  aivan kippurassa. Niitä repliikkejä olemmekin nyt sitten kuulleet monen monta kertaa täällä kotona, kun lapset kertovat niitä toisilleen ja naureskelevat. Matkalla juna myös pysähtyi ja jouduimme keskelle kultaryöstöä ja ampumisvälikohtausta. Jouduimmepa myös junassa kuulusteltaviksi ja hyppimään yhdellä jalalla... Tälle junamatkalle lapset halusivat siis kaksi kertaa, niin hieno se heidän mielestään oli. 

Junamatka ja kullanhuuhdonta eivät sisälly pääsylippuun, mutta suosittelen siitä huolimatta erityisesti junamatkaa! Junamatka maksaa 50 kruunua/henkilö. Kullanhuuhdonnan jätimme välistä, koska tekemistä oli niin paljon muutenkin. Jokilaivalla ajelu sen sijaan kuuluu pääsylipun hintaan. 

Ruokapaikkoja alueelta löytyy runsaasti. Me päätimme syödä meksikolaista pikaruokaversiona. Ja siinä meillä kävi vähän huono tuuri, kun jouduimme jonottelemaan useamman kerran, koska pankkikortit eivät toimineet ja sitten kun olimme jo toisen ravintolan jonossa niin ne toimivatkin ja lopulta kassalla totesimme, että myös hiilihappo oli limsalaitteesta loppu. Hinta ja laatu eivät myöskään ihan kohdanneet toisiaan. Ehkä viereinen "kunnon ravintola" olisi tarjonnut hieman laadukkaampaa meksikolaista. Alueen hampurilaisravintolat saivat etukäteen kehuja ystäviltämme, mutta halusimme meksikolaista tällä kertaa. Ehkä olisi pitänyt vain valita toisella tavalla. 

Ruokapaikkavinkkien lisäksi vinkkaan myös Setä Samulin vinotalosta (vähän kuin Metkula). Sinne nimittäin ei pääse kuin 20 henkilöä kerrallaan. Ja jos puistossa on satoja ja tuhansia vierailijoita päivittäin,  niin voitte vain kuvitella kuinka tuonne saa (pitää) jonottaa. Me emme jääneet jonottamaan puolta tuntia aikaisemmin erääseen näytökseen vaan menimme junamatkalle. Kun tulimme takaisin, jono oli jo noin 40 henkilön mittainen. En ollenkaan ollut ymmärtänyt, että talon sisälle pääsee vain yksi ryhmä noin kerran tunnissa. Seuraavan esityksen alkuun oli siis 45 minuuttia. Koska emme olleet varautuneet tähän, meni mahdollisuutemme tuohon taloon päällekkäin Villin Lännen Stunt -esityksen kanssa. Puoli tuntia jonotettuamme päätimme lopulta jakaantua. Minä lähdin poikien kanssa esitykseen ja tytär ja mies jäivät jonottamaan taloon. Kun me saavuimme illan viimeiseen stunt-esitykseen viisitoista minuuttia aikaisemmin, katsomo olikin jo melkein täynnä! Kannattaa siis hyvien paikkojen johdosta olla ajoissa liikkeellä. Nyt tosin oli myös heinäkuu ja kesän vilkkaimmat päivät puistossa. No, tytär oli tykännyt vinotalosta kovasti ja se oli hänen suosikkinsa (junamatkan lisäksi). 

Päivä oli siis erittäin onnistunut ja oli ihanaa, kun aktiivisen päivän jälkeen isovanhemmille ajoi vartissa ja perillä heidän luonaan odotti valmis ruoka pöytään katettuna. Suosittelen puistoa kyllä ehdottomasti Ruotsissa matkaaville, tämä on oikein tällainen "salainen aarre", päivän aikana kuulin vain yhden kerran suomea ja muutaman kerran saksaa, muuten mentiin skandinaavisilla kielillä, tilaa siis suomalaisille turisteille on! Perille on helppo löytää ja vastaavaa puistoa tuskin ainakaan mistään kovin läheltä löytyy. Ja miten ihanaa vaihtelua tällainen teemapuisto onkaan "tyypillisille" huvipuistoille. Täällä lapset saavat tehdä ja kokea ihan eri tavalla kuin huvipuistolaitteiden keskellä. 

Suositukset siis todellakin täältä!

Lisätietoja löydät nettisivuilta.

Kartan avulla löydät perille.

Juttu on tehty kaupallisessa yhteistyössä High Chaparralin kanssa. 

(Pääsyliput ja puiston junamatkat on saatu.)

Autolla Tanskaan, osa 3 - Legoland

No kyllähän kesti kirjoittaa itse Legolandista! Meidän lapset ovat varmaan viisi vuotta toivoneet pääsevänsä Legolandiin ja viimein saimme heidän toiveensa toteutettua. Aloimme jo talvella suunnittelemaan ja säästämään matkaa varten. Mitään halpaa touhuahan Legolandissa vierailu ei ole. Ahvenanmaalta järjestettiin myös "pakettimatka" Legolandiin, toisin sanoen Viikkarin bussilla perille saakka. Itse en kyllä ehkä jaksaisi tuollaiselle ryhmämatkalle pesueeni kanssa lähteä, mutta hienoa, että sellaisiakin järjestetään. Mieheni perheellä on kesämökki Etelä-Ruotsissa, niin yhdistimme vierailun samalle reissulle. Yllätimme lapset Göteborgin satamassa paljastamalla, että ensin mennäänkin Tanskaan ja vasta sitten mökille. Itkuhan siitä tuli, kaikille kolmelle. Ilosta ja järkytyksestä. Matkamme ensimmäisen osan (ja lasten reaktioista) pääset lukemaan täältä ja toisen osan Skagenista täältä. 

No ensinnäkin ne matkavalmistelut majoituksineen. Varasimme jo hyvissä ajoissa Airbnb-majoituksen. Se oli edullisempi kuin Legolandin hotellit ja meille se sopi mainiosti, koska majoitus sijaitsi maaseudun rauhassa ja matkaa Legolandiin oli vain n. neljä kilometriä. Päivän hälinän jälkeen valinta osoittautui enemmän kuin täydelliseksi. Emme varmaan olisi jaksaneet hälinää kahta vuorokautta putkeen. Majapaikasta sai myös polkupyörät lainaksi, joten vältimme parkkimaksut ja parkkipaikan etsinnän. Suosittelemme siis tätä majoitusta.

Pääsyliputhan Legolandiin ovat aika tyyriit. Päätimme jo hyvissä ajoin, että jos sinne lähdemme niin olemme sitten samalla kaksi päivää. Matka on pitkä, tyyris ja "once in a lifetime" - samalla sitten voisimme olla siellä kaksi päivää, että ehdimme nähdä kaiken. No, me aikuiset totesimme ensimmäisen päivän jälkeen, että yksi päivä olisi meille riittänyt. Mutta lopulta olimme tyytyväisiä valintaamme. Yhden päivän aikana emme nimittäin ehtineet ihan kaikkea näkemään. Jos ostaa kahden päivän liput, toisen päivän lippu on ensimmäistä päivää paljon edullisempi. Myös legolehdistä ja muropaketeista saattaa löytää alennuskoodeja tai ilmaislippuja, kannattaa siis vähän googlailla. Itse löysimme lapsille ilmaisliput yhdeltä tanskalaiselta sivustolta. Lasten piti täyttää tehtävälaput ja siten saimme heille ilmaisen sisäänpääsyn. Aikuisten liput ostimme jo etukäteen (edullisempaa etukäteen ostettuna ja välttää lippujonot). Lippu oli mobiililippu ja sen avulla pääsi erittäin kätevästi sisälle. Meidän sisäänpääsyjen hinnaksi tuli siis noin 140 € (kaksi aikuista, kaksi päivää). Yhden päivän liput kahdelle aikuiselle olisivat olleen noin 100 €, eli tuo lisäpäivä tuntui aika kohtuulliselta tuohon päälle.

Ajankohdaksi kannattaa valita kesäkuu ennen juhannusta, silloin nimittäin välttyy pahemmilta jonoilta. Ruotsissa koulujen kesälomat alkavat yleensä vasta kesäkuun toisella viikolla ja Tanskassa vieläkin myöhemmin. Keski-Eurooppakin menee aivan eri aikataulussa kuin me täällä Suomessa. Itse olimme Legolandissa kesäkuun toisella viikolla ja ajoitus oli täydellinen. Paikalla tuntui olevan myös roppakaupalla muita suomalaisia. Jonotuksiin ei kulunut kovinkaan paljon aikaa.

Ruokailujen osalta teimme itse niin, että söimme täyttävän aamupalan majapaikassamme ja pakkasimme samalla kylmälaukkuun lounasleipiä, hedelmiä ja muuta välipalaa. Olimme ottaneet kylmälaukun ja kylmäkallet kotoa mukaamme. Söimme siis sekä lounaan että välipalan puistossa. Pöytäryhmiä omien eväiden syömiseen löytyi todella paljon ja monesta paikasta! Siitä täydet pisteet Legolandille. Samoin myös vessoja löytyi runsaasti ja jouduin jonottomaan vessaan vain yhden ainoan kerran. Alueelta löytyy myös paljon ravintoloita ja kahviloita, mutta olin jo etukäteen kuullut monilta, että ruoka ei välttämättä ole maailman parasta ja tyyristäkin se on (mutta varmaa tietoa minulla ei tästä ole, vain muiden mielipiteitä). Päädyimme itse siis laittamaan lämmintä ruokaa illalla majapaikassamme. Tämä oli erittäin toimiva kokonaisuus. Näin vältyimme myös ravintoloissa odottamiselta ja puiston tutkimiseen jäi maksimaalinen aika. Itse ostin alueelta elämäni kalleimmat kahvit (eivätkä edes olleet hyviä). Halvin kahvi löytyy donitsi-paikasta, se oli muistaakseni vain vähän reilut kaksi euroa. Nytpä siis saitte tärkeimmän infon myös tietoonne! :)

Itse yllätyin siitä, että Legolandissa oli todella paljon ihan huvipuistolaitteita. En ollut jotenkin ollenkaan ymmärtänyt tätä etukäteen. Olihan siellä paljon ja joka puolella niitä itse legojakin, mutta huvipuistolaitteiden määrä todella yllätti (ja ne olivat siis legoaiheisia). Pelkästään erilaisia vuoristoratoja taisi olla neljä. Emme olleet myöskään ajatelleet etukäteen, että moniin laitteisiin pitää olla 120 senttiä pitkä. Nuorin lapsemme (se rämäpäisin laitteiden osalta) oli juuri ja juuri pari milliä yli 120 senttiä. Hänet mitattiin jokaisen laitteen luona. Ja voi että kun olisi harmittanut, jos hän ei olisi tätä pituutta täyttänyt. Alueella järjestetään myös paljon erilaisia näytöksiä. Itse olimme katsomassa mm. turnajaisia ja stunt-näytöstä. Näiden ajat kannattaa tarkistaa tuloportilta tai netistä etukäteen (kaikkia aikoja ei vain etukäteen näe), itse ainakin ajoitimme tekemisiämme hieman niiden mukaan. Myös 4D-elokuvien aikataulut kannattaa katsoa etukäteen. Tänä kesänä näytettiin kahta eri elokuvaa, joista toisessa ei ollut "kieltä" ja toinen elokuva pyöri englanniksi, tanskaksi ja saksaksi (jos muistan oikein). 

Ensimmäisenä päivänämme sää suosi meitä ja toiseksi päiväksi oli luvattu rankkaa vesisadetta. Varustauduimme siis sadevaattein, mutta lopulta pahin sade osui kohdalle vasta päivän päätteeksi, kun pyöräilimme majoitukseemme. Kokonaisuudessaan päivämme olivat erittäin onnistuneet ja olin yllättynyt kuinka hyvin käytännönjärjestelyt Legolandissa toimivat. Tai pakkohan niiden on toimia, mutta näin ei aina välttämättä tällaisissa massiivissa paikoissa ole. Puhelimeen kannattaa myös ladata Legoland-sovellus, josta näkee esitysten ajat ja puiston kartan. Suosittelen siis Legolandia!

Turnajaiset (yksi näytöksistä)

Retkipöydille ei kesäkuussa
ainakaan ollut jonoja

Elokuvien näytösajat

Kuvakaappaus Legoland-sovelluksesta

Ensimmäisen päivän jälkeen oli
nostettava jalat ylös sängyn reunalle

Erilainen (ja erityinen) perjantai

Tähän päivään on mahtunut kaikkea laidasta laitaan. Aamulla yritin varata laivaliput sunnuntaille (taas ajoissa... heh), mutta autopaikat olivatkin loppuneet ja suunnitelmat piti muuttaa. Lasten kanssa en jaksa satamaan lähteä kärkkymään josko siellä olisikin tilaa. Soitinkin Viikkarille, josko voisivat laittaa jonoon odottamaan vapautuvaa autopaikkaa. Eivät voi. MUTTA pari tuntia sitten oli tullut vapaa paikka. Takaisinpäin olivat KAIKKI hytit loppuneet. Mutta minkäs teet, heinäkuussa kannattaa hoitaa nämä asiat hyvissä ajoin. Mutta kun en vaan aina tiedä koska sitä tarkalleen lähtee. Loppu  hyvin, kaikki hyvin. Paitsi paluumatka vielä päättämättä. Heh.

Käväisin tänään heittämässä tyttären Eckerön Leklandetiin (sisäpuuhapuisto). Olivat luokkakavereiden kanssa keskenään sopineet ja päättäneet, että menevät sinne tänään. Ideoita ei puutu. Me vanhemmat sitten olemme kuumeisesti viestitelleet viikolla, että kuka vie ja kuka hakee ja kuka auttaa osan matkaa bussiin jne. Ovatpa ainakin omatoimisia ja idearikkaita. Ihan eivät vielä ehkä osaa täysin  hahmottaa sitä, miten nämä suunnitelmat vaikuttavat muidenkin elämään... Ihanat, toimeliaat ja rakkaat lapsemme. Ja olen niin kiitollinen, että koko luokka aina touhuilee yhdessä, vaikka eivät kaikki nyt paikalle päässeetkään. Mutta suurin osa. Se ei ole mikään itsestäänselvyys.

Iltapäivällä olikin sitten vähän erikoisempi tapahtuma. Saan blogini kautta erilaisia yhteydenottoja ja kysymyksiä  ja nyt eräs lukijani otti yhteyttä, josko voisin tulla ottamaan kuvia kun hänet ja miehensä vihitään Merikorttelin kappelissa. Tänään siis sain olla todistajana tässä pienimuotoisessa ja arvokkaassa tilaisuudessa. Vain muutama viikko aikaisemmin ystäväni kysyivät, josko kappeli on käytössä. Totesin, että eiköhän täällä välillä vihitä ihmisiä. Ja nyt sainkin olla mukana tässä erityisessä hetkessä.

Aikamoinen hellepäivä siis! Vadelmatkin olivat kotona kypsyneet.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

(Tietokoneen sammutin jo, joten kuvat tulevat tönkösti tähän loppuun. Puhelin kun ei niitä suostu kauniimmin asettelemaan.)

100 syytä matkailla Suomessa - kotimaanmatkailu ja Ahvenanmaa #34

Saavuimme viime yönä kotiin Ruotsista ja siksi onkin vähän hassua nyt kirjoitella ja suositella Suomea matkailukohteeksi. Meidän perheellämme kuitenkin on kaksi kotimaata ja siksi matkoja suuntautuu sekä Manner-Suomeen että Ruotsiin tasaiseen tahtiin. Viikonlopun vietimme lasten isovanhempien luona kolmen sukupolven (ja neljän kansallisuuden) voimin. Ensi viikolla olisikin sitten vuorossa matka Satakunnan mummulaan. 

Lapsuudessani meidän perheellä oli tapana matkustella Suomea ristiin rastiin. Olen myös aina ollut kiinnostunut kartoista, joten uskon, että jo lapsena maantiedon tuntemukseni oli keskivertoa korkeampi (Huom! Vain ja ainoastaan Suomesta! Heh.). Seinälläni roikkui matkamuistona eri paikkakuntien viirejä ja ne olivat tärkeitä aarteita. Itse en ole koskaan edes halunnut lähteä kesällä minnekään "varman auringon" kohteeseen. Muutama vuosi sitten olin tosin kesäkuussa Kreikassa, silloinkin työmatkalla pakolaiskeskuksessa ja en voi muuta todeta kuin että kuumuus oli sietämätöntä. Suosittelen siis Suomea ja ennen kaikkea Ahvenanmaata kaikesta sydämestäni kesälomamatkailun kohteeksi. Ahvenanmaa jos joku on useammankin loman veroinen matkakohde. Onpa tätä tituleerattu myös kotimaan ulkomaiksi. 

Suomen matkailuorganisaatioiden yhdistys Suoma ry pyörittää kolmatta kesää kampanjaa 100 syytä matkailla Suomessa. Kampanjan myötä kiinnostus kotimaan matkailua kohtaan on kasvanut ja kampanjan listoilta löytyy mitä ihanampia kohteita (itseasiassa 120) joiden avulla voi tutustua erilaisiin ja mielenkiintoisiin kotimaamme kohteisiin. Ahvenanmaa on myös kampanjassa näkyvässä osassa - ehkä oletkin törmännyt siihen vaikkapa sosiaalisessa mediassa? Kampanjan nettisivuilta löytyy neljä syytä Ahvenanmaalla matkailuun:

Syy numero #33: Pommern vie kuvitteelliselle merimatkalle maailman ympäri

Syy numero #34: Ahvenanmaa - kotimaan etelänmatka lapsiperheille

Syy numero #35: Ahvenanmaa - Saarihyppelyllä näkee ja kokee

Syy numero #36: Dinner in the sea ja muita saaristolaisia ruokaelämyksiä

Vaikka olemme asuneet Ahvenanmaalla vasta reilut kolme vuotta, voin silti todeta, että nuo neljä kohdetta ovat vain pieni pintaraapaisu siihen, mitä meillä täällä on matkailijoille tarjottavana. Monta tuttuani on todennut käytyään täällä ensimmäistä kertaa, että eihän tässä edes oikein ehtinyt nähdä mitään. Ja silti kaikki aistit saivat uutta ihailtavaa ja koettavaa yllin kyllin. Itse katselen luonnollisesti kaikkea matkailua lapsiperheen näkökulmasta ja taitaapa minullakin olla muutamia vinkkejä vielä heinä-elokuussa tänne matkaaville. 

Mitäs täällä sitten kesällä kannattaa tehdä lasten kanssa?

Uimaan menisin Maarianhaminassa Lilla Holmenin tai Nabbenin rannoille. Meidän lapsemme pyytävät myös usein Mariebadiin polskimaan (pyytävät usein ehkä siksi, että heidän mielestään suostun lähtemään sinne liian harvoin). Bomarsundin raunioilla kiipeilyn jälkeen voi myös pulahtaa alueen uimarannalla uimaan. Minigolfia voi pelata mm. Maarianhaminassa Gröna Uddenin leirintäpaikalla, Eckerön Käringsundissa ja Maarianhaminan  Seikkailugolfradalla (Äventyrsgolf), tosin jälkimmäistä en aivan pienimpien lasten vanhemmille suosittele, sen verran haastava rata on. 

Museoista ehdoton suosikkini on Merenkulkumuseo (siellä myös Pommern sijaitsee), mutta koko perheemme pitää myös Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisesta museosta. Eckerössä sijaitsee lasten suosikki Ahvenanmaan kalastus- ja metsästysmuseo,  jossa pääsee tutustumaan kotimaan eläimiin ja entisaikaisiin metsästys- ja kalastustapoihin. Eckerön Posti- ja Tullitalossa on avoinna syyskuun alkuun saakka kaksi hienoa näyttelyä. Näyttelyihin on vapaa pääsy ja aikuisten ihaillessa taidetta lapset voivat kiertää omaa rastirataansa (viikko sitten testattu ja hyväksi todettu, tämä mama kiittää!). 

Jos kaipaa hieman aktiivisempaa tekemistä, niin silloin kannattaa joko suunnata Eckerössä sijaitsevaan Leklandetiin (sadepäivien pelastus!), ulkoilmapuisto Smart Parkiin tai Vårdön saaristokunnassa sijaitsevaan ja vastavalmistuneeseeen  Flow Parkiin. Myös polkuveneily, melominen (vuokraamoja esim. Nimix ja Paddelboden) ja majakkaretket ovat hienoja elämyksiä lapsille. Näiden vinkkien lisäksi kannattaa myös lukaista kesäkuinen kirjoitukseni ´Ilmaista tekemistä Ahvenanmaalla - viisi vinkkiä!´ - sieltä löydät vielä pari muutakin ideaa Ahvenanmaan seikkailuihin.

Kesän lopussa kannattaa myös ehdottomasti alkaa suunnitella syysretkeä Ahvenanmaalle! Saaristo on mitä lumoavin ruskan aikaan ja aivan liian aliarvostettu syksyisenä matkakohteena. Majoitusten, museoiden, ravintoloiden ja kahviloiden aukioloajat tosin kannattaa tarkistaa etukäteen; Ahvenanmaa elää kahdessa aikataulussa, on kesä ja sitten on se muu aika joka ei ole kesä. Kesällä bussit kulkevat tiuhempaan ja kahviloita löytyy jokaisen nurkan takaa. Syksyllä täällä on rauhallisempaa ja siten myös rajoitetummin nähtävää. Siitä huolimatta Ahvenanmaa herää eloon syyskuussa kun  täällä järjestetään Sadonkorjuujuhlat. Mielestäni tuo tapahtuma on koko Ahvenanmaan paras tapahtuma. Ja koko Suomen. Ja varmaan oikeastaan ihan koko maailman, jos minulta kysytään. Sitä ei siis kannata missata! Sadonkorjuujuhlilla riittää nähtävää, koettavaa ja maisteltavaa perheen pienimmistä aina isovanhempiin saakka. Jos et siis tänä kesänä ennätä tänne, syksyä kannattaa jo kovasti alkaa suunnittelemaan.  Vuodenajasta riippumatta - tervetuloa!

Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä 100 syytä matkailla Suomessa -kampanjan kanssa.