20. huhtikuuta 2019

IFK Mariehamn - kauden kotiavaus


Nyt kävi kuulkaas niin, että voitin Viking Line Ålandin Facebook-kisasta pääsyliput IFK Mariehamnin kotiotteluun. Vähän nolottaa myöntää, mutta ei olla kertaakaan käyty katsomassa jalkkista täällä asuessamme. Ei me kyllä ikinä Turussakaan käyty, mutta täällä se jotenkin kuuluisi asiaan, sen verran suosittu laji jalkapallo täällä on. Ja meidänkin perheessä on nykyään kaksi jalkapalloilijaa. Pojat olivatkin innoissaan, kun kerroimme menevämme matsiin. Tytär ei oikein innostunut, mutta lähti mukaan. Mitään suurempia lämpeämisiä ei kuitenkaan tapahtunut ottelun aikana.

Nuoruudessa seurasin jonkun verran jalkapalloa. Porin FC Jazz oli suosikkini ja kävin pari matsia katsomossakin. Mutta jotenkin se on vain aina tuntunut niin tylsältä lajilta jääkiekkoon verrattuna. Jääkiekkoa olenkin nuoruudessa seurannut vähän liikaakin. Huoneeni oli tapetoitu jääkiekkojulisteilla ja silloin kun en päässyt paikalle Porin Ässien matseja seuraamaan, KUUNTELIN NE RADIOSTA! Mitä omistautuneisuutta! Polttareissani minun pitikin pukea päälleni Ässien fanipaita, lippis, huivi jne. Ja opettaa ne päällä tikkuristin tanssimista (entisenä tanhuajana)... Tampereen Hämeenkadulla! :)

Tänään matsista tuli kotivoitto 2-0. Punaista korttia näytettiin ja pukkari kutsui yhtä pelaajaa, silti IFK vei voiton vajaamiehisenä. Toinen maali syntyi suoraan nurkkapallosta (mikä oikea termi on?). Ja yksi pelaaja vietiin ambulanssilla kipeän käden takia pois. Tuomari ei peliä piheltänyt poikki heti, ja loukkaantunut poistui kentältä pelin ollessa täydessä käynnissä  ja IFK pelasi pitkän tovin kahden miehen vajaavoimalla, kunnes loukkaantuneen tilalle saatiin uusi pelaaja. Kannustus oli juuri niin mahtavaa kuin olin ajatellutkin. Rovaniemen Palloseuran fanitkin olivat saapuneet paikalle. Yli 1300 katsojan joukosta bongasin kansanedustajamme, kyläkaupan kassan, mantereella asuvan erittäin hyvän ystävämme (iloinen ja yllättävä jälleennäkeminen), lasten koulukavereita, paikallisen uuden tuttavan (olemme tutustuneet Instan kautta) jne. Pienellä areenalla sai todeta, että tämähän alkaa todella tuntua kodilta tämä Ahvenanmaa. Ja niin vain jäi kutkuttava tunne, jospa pian taas kuitenkin uudestaan...

Mites on, seuraatko sinä jalkapalloa? Tai jotain muuta urheilua?









4 kommenttia:

  1. Joukkuelajit ei kauheasti kiinnosta. Mutta se on hyvä että kaikille löytyy jotain. Itse olen aikoinaan suunnistanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnistus on ainoa urheilulaji jota olen itse harrastanut! Ja katson välillä Jukolan viestiä telkustakin. :)

      Poista
  2. Alkaa olla selviä kotiutumisen merkkejä ilmassa siellä ;)). Onnittelut arpajaisvoitosta ja myös joukkueen voitosta, mikä varmasti lisäsi tunnelmaa. Itse en seuraa juurikaan mitään urheilua, sivusilmällä vain! Harrastan mieluummin itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä nyt vaikuttaa siltä, että tässä on alettu päästä paikallisen elämän ytimeen.. ;)
      Ihanaa huhtikuun loppua sinulle!

      Poista