16. tammikuuta 2019

Yölaivalla Tallinnaan - viikonloppu ystävien luona

Viro on suuri rakkauteni. Voisin kirjoittaa sivukaupalla ajatuksenvirran synnyttämää tekstiä suhteestani tuohon ihanaan ja rakkaaseen veljeskansaan. Ehkäpä teenkin sen jonain päivänä. Historiani juontaa juurensa kesään 1992, jolloin vierailin tanhuryhmämme kanssa ystäväryhmän luona Viron Uhtnassa. Vanhempani toimivat matkanjohtajina ja sain seurata matkan etenemistä erittäin läheltä. Tuolloin piti saada kirjallinen kutsu maahan, jotta pystyi hakemaan viisumia. Kaupoissa loisti tyhjyys, viron kruunu oli korvaamassa Venäjän ruplan ja autokanta oli erittäin alkeellinen. 

Vuosien saatossa olen vieraillut maassa niin monta kertaa, että en enää tiedä montako matkaa on takana. Veikkaisin jotain 30 ja 40 välillä. Olen myös asunut Virossa yhden syksyn. Kieltä olen aina rakastanut. Useat vierailut saivat minut ymmärtämään puhekieltä, ainakin jollain tasolla, ja monen monta vuotta haaveilin siitä, että ihan oikeasti voisin oppia tuon kielen. Yliopistossa sitten ymmärsin, että minähän voin valita sen sivuaineekseni. Niinpä olen tahkonnut Viron kielen, kulttuurin ja historian opintoja 60 opintopisteen edestä. Ymmärrän kieltä aika hyvin, mutta sen tuottaminen kirjallisesti ja suullisesti kyllä haastaa edelleen. Olenkin ylpeä, kun ennen matkaamme sain varattua sekä pari hierontaa että tilattua käyntikorttini paikallisesta painosta. Selvisin puheluistakin viroksi. Jee, mikä voittajafiilis!

Hyvät (suomalaiset) ystävämme muuttivat syksyllä Tallinnaan. Siitä asti olemme kuumeisesti haaveilleet pääsevämme vierailulle. Ja nyt vihdoin oli sen vierailun aika! Tähän asti olen aina matkustanut Tallinnaan Helsingin kautta, vaikka olen täällä Ahvenanmaallakin asuessa siellä käynyt. Ahvenanmaalta pääsee kuitenkin laivalla suoraan Tallinnaan. Kuten usein, laivojen aikataulut eivät vain ole meille ahvenanmaalaisille aina niitä mukavampia. Suuret kaupungit (Helsinki, Turku, Tukholma) hallitsevat inhimillisillä aikatauluillaan ja me sitten mukisematta tyydymme siihen, mikä meille jää. 

Herätimme siis lapset kello 23.30 ja pakkasimme itsemme autoon. Yöpukujen päälle vain takit ja kengät jalkaan ja pipot päähän. Eivät tietenkään nukahtaneet automatkalla, joten yöuniin tuli noin kahden tunnin tauko. Tallink Silja lähtee Maarianhaminan satamasta 01.00 yöllä ja saapuu 10.45 Tallinnaan. Lapset varmaan olisivatkin nukkuneet aamulla pitkään, mutta arvatkaapa vaan oliko koululaisemme unohtanut kännykkään kouluaamujen herätysajan päälle?! Reissu alkoi siis aika väsymyksellä. 

Perjantaina olimme vain ystäviemme luona, mistä erityisesti lapset nauttivat saadessaan leikkiä hyvien ystäviensä kanssa. Itse olin varannut ajan lähistöllä sijaitsevalle hierojalle anopin joululahjarahoilla. Tunnin hieronta maksoi 24€. Kotona hinta on yli tuplasti saman. Lauantaina miehet ottivat lapset hoiviinsa ja me pääsimme muutamaksi tunniksi ystäväni kanssa rentoutumaan; hierontaan (kyllä, kävin kahtena päivänä!!! Viime kerrasta olikin ainakin vuosi ja päänsäryt ovat todellinen riesa..) ja kahville. Kirjoitan lounaspaikasta ja kahvilasta vielä erikseen, oli nimittäin sen verran hyviä uusia tuttavuuksia itsellenikin että haluan niitä suositella.  

Oli todella ihanaa rentoutua viikonloppuna, tavata rakkaita ystäviä ja ihailla vanhaa kaupunkia. Vanhaan kaupunkiin ei kai koskaan kyllästy. Kotimatka sitten tuntuikin kaikelta muulta kuin rentouttavalta. Laiva Tallinnasta kohti Tukholmaa lähtee 18.00 ja on perillä Ahvenanmaalla 4.50 aamulla. Menimme koko porukalla nukkumaan jo 20.00 aikaan. Tai ainakin yritimme. Hyttinaapureiksemme valikoitui useamman hytin verran nuorta (juhlivaa) porukkaa. Odotimme ensin kello 22.30 asti, että hiljaisuus alkaa, jotta voimme sanoa asiasta. Mielelläni olisin nukkunut tuonkin ajan. No, kävin kauniisti viroksi sanomassa ja lupasivat olla hiljaa. Hetken päästä alkoi juoksukisat ja hirmuinen meteli käytävällä. Jossain vaiheessa nuoret miehet tappelivat naisistaan ja keskellä yötä meidänkin hyttiin koputettiin. Erehtyivät hytistä. Mieheni kävi aika painavalla äänensävyllä sanomassa pari kertaa, samoin myös laivan infoon. Järjestysmies väitti käytävän olevan rauhallinen, kun oli siellä pyynnöstämme käynyt. No, 04.05 tuli sitten siivoaja herättämään, kun oma kelloni soitti vasta 04.25. Ehkä nukuin 2-3 tuntia heräillen. Alkuviikko onkin mennyt kuin koomassa. Joskus Viking Linella olemme vastaavasta tilanteesta saaneet aamupalalippuja korvaukseksi. Siljalla vain kohauttelivat niskojaan, että eivät voi tehdä mitään. Tai olisivat he keskellä yötä antaneet meille uuden hytin, mutta emme me nyt sen takia ruvenneet nukkuvia lapsia herättämään (onneksi nukkuivat lähes heräilemättä kun vihdoin saivat unen päästä metelissä kiinni). Kukas sen tietää, olisiko sielläkään ollut rauhallista. Nämä yölaivat ovat kyllä usein niin meluisia. Kunka voisivat meille Ahvenanmaalta matkustaville järjestää jonkun hiljaisen osaston, vaikka rekkakuskien käytäville. Me kaipaamme unta kotimatkoillamme, emme juhlintaa. 

Haastetta matkan varaukseen toi myös se, että mieheni olisi tullut laivaan Tukholmasta ja matkustanut myös kotimatkalla Tukholmaan, kun käy Ruotsissa töissä 3-4 päivää viikossa. Emme saaneet matkoja varattua niin että olisimme tulleet samaan hyttiin Ahvenanmaalta. Soitimme ja kävin paikankin päällä matkamyymälässä. Kuulemma viranomaisten säännös. Vikingillä asia Suomeen on kyllä onnistunut näin. No, mieheni sitten matkusti jo torstaina päivälaivalla kotiin (täällä on nyt kaksi laivaa telakalla lähes koko tammikuun, joten niillä 2-2,5 tunnin laivoilla ei pääse nyt lainkaan Ruotsiin vaan täytyy kulkea nillä 6 tunnin laivoilla sen sijaan - se vaikeuttaa aika monen työmatkaajan tammikuuta). Olimme sitten tehneet niin, että kotimatkalle ostimme hänelle erikseen lipun Ahvenanmaalta Tukholmaan, joten hän ei poistuisi laivasta. Näin matkamyymälässäkin vinkkasivat tekemään. Kun sitten olin menossa aamulla 4.40 autokannelle lasten kanssa, siellä olikin ovet lukossa ja järjestysmies listan kanssa päästämässä ovesta sisään. Siitä listasta hän ruksi jokaisen nimen. Onneksi osasin viroa ja osasin selittää, että mieheni ei tule vaan jatkaa Ruotsiin, koska käy siellä töissä. Järjestysmies tätä nyt moneen kertaa ihmetteli ja tarkasteli, onko hänellä varmasti lippu loppumatkaksi. No, onneksi pääsimme autoon ja miehenikin pääsi turvallisesti Ruotsiin asti. Me kun olimme siis alunperin juuri ajatelleet, että tällä tavoin hän säästyy laivamatkoissa ja pääsee yölaivoilla ilman kodin kautta kiekkaamista sekä Tallinnaan että Tukholmaan. Itse en ollenkaan ymmärrä, miksi emme voisi kesken matkaa hypävä samaan hyttin. En ollenkaan. 

No nyt on sydän täynnä muistoja!
Ja tein muuten oman hashtagin eli tunnisteen näille Ahvenanmaan ulkopuolisille reissuille; #maailmalla. Samoin tuosta sivun laidasta löytyy nyt otsikko "Ihana Ahvenanmaani maailmalla". Laitan siihen linkkejä muihin matkoihini. Ylihuomenna lennänkin Helsinkiin Matkamessuille ja lauantaina matkaan Kokkolaan. Viikon päästä on edessä reissu Ruotsiin. Aikamoinen matkojen tammikuu!










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti