30. tammikuuta 2019

Tuparit (viimein...)


Muutimme omaan kotiin vapuksi. Tupareita mietimme pariinkin otteeseen, mutta vasta puolen vuoden asumisen jälkeen päätimme, että jos ne joskus järjestetään niin nyt. No, tuparit oli ja meni. Vuoden vaihtuessa kirjoitusinto iski (lue: oli rauhallista aikaa useampi tunti kirjoitella) ja tein useamman kirjoituksen etukäteen. Toimin näin elämäni ensimmäistä kertaa. Suunnittelin ja ajastin  julkaisuajankohdan automaattiseksi. Mutta kuinkas sitten kävikään? No, Aapeli, paikalliselta nimeltään Alfrida, tuli myrksyilemään ja siinä hujakassa halusin kirjoitella enemmän myrskytilanteista kuin kauniista kukkakimpuista. Ja muutenkin se tuntui niin ristiriitaiselta iloita uudesta kodista, kun lähes koko Ahvenanmaa oli ilman sähköjä ja paleli kodeissaan. Joten nyt, siis NYT, jaan teille hieman tupareistamme.

Vietän siis omia syntymäpäiviäni aina joulun välipäivinä ja siksi tuntuikin luonnolliselta pitää juhlat yhdistettyinä synttäreinä ja tupareina. Toisin sanoen, juhlimme tupareita kuukausi sitten. Osa kukista kukoistaa edelleen (leikkokukat ovat tietenkin varisseet, mutta monet muut vielä ilahduttavat).

Ihmisistä en nyt viitsi tänne kuvia laitella, kun en lupia pyydellyt. Omien lasten lisäksi meillä iltapäivällä piipahti 11 lasta/nuorta ja aikuisia sitten reilusti saman verran. Hyvin mahduttiin, kun vieraita tuli ja meni eri aikoihin. Tarjoamisista ja ihanista kukista saatte vähän juhlatunnelmien välitystä. Ehkä jonain päivänä rohkaistun laittamaan vähän enemmän kuvia itse kodistammekin. Puntaroin aina, että kuinka paljon pidän oman kotini vain itsellämme ja kuinka paljon "kutsun somea" sitä katselemaan. Missä menee se raja, kuinka paljon haluan yleisesti kodistamme jakaa. Tätä jään vielä pohtimaan.

Tarjoamiset leivoin tällä kertaa suurimmaksi osaksi itse. Leivoin patonkeja, joiden kanssa oli tarjolla tuorejuustoja ja toiseksi suolaiseksi ostin coctail-piirakoita. Tytär leipoi Hanna-tädin kakkuja ja itse leivoin sitten vielä porkkanakakkua, kuorrutettua maustekakkua ja glögi-juustokakkua. Lapsille tarjoiltiin Hörppy-juomia ja aikuisille sekoitin omaa vakiojuomaani, johon tulee mineraalivettä, omena täysmehua ja Spriteä. Kahvia nyt tietenkään ei voi unohtaa eikä teetä. Tarjottavia riitti vielä moneksi päiväksi itselle ja tuttaville. Melkein jo ehdin kyllästyä. Mutta vain melkein. Seuraavaksi onkin kuopuksen synttärijuhlat viikon päästä. Pitäisi varmaan alkaa miettimään niitä.

Mikä on sun juhlien vakio tarjottava?











24. tammikuuta 2019

Talvinen Ahvenanmaa kuvin (ja pari sanaa talviurheilun mahdollisuuksista)


Talvi on todella saapunut tänne meillekin. Lumitöihin on joutunut jo useampaan otteeseen ja tulevana viikonloppuna paikallinen laskettelukeskus avataan. Niin, luitte todella oikein - LASKETTELUKESKUS! Tänne muuttaessamme meillä ei ollut mitään tietoa, että täältä löytyy sellainenkin. Tasainen ja pannukakkumainen Ahvenanmaa osaa kyllä tässäkin asiassa yllättää. Eihän se Saltivikissa sijaitseva Germundö Alpin nyt ihan suurempien hiihtokeskusten kanssa pysty kilpailemaan, mutta kyllä siellä nyt muutaman tunnin ihan mielellään laskettelee. Testattu on! Kahta rinnettä ja koko toimintaa pyöritetään vapaaehtoisten voimin ja sponsorien avustuksella. 


Tällä viikolla on saatu myös ulkojäitä jäädytettyä ja latujakin löytyy muutamista paikoista. Meri vaan ei ole vielä ollenkaan jäätynyt. Meilläkin on tapana lasten kanssa luistella meren jäällä ja eräopasmieheni tykkää retkiluistella. Mutta ehkäpä muutaman päivän päästä, jos pakkanen jatkuu. 


Mitään hiihtäjäkansaahan ahvenanmaalaiset eivät tunnu olevan, mikä on ihan ymmärrettävää, koska täällä harvoin on kunnon pitkiä lumisia talvia. Koulusta tulee joka vuosi kysely, että kenellä on omat sukset käytettävissä. Muuten niitä opettajat sitten lainailevat jostain, että koko luokka pääsee edes kerran tai kaksi hiihtämään. Ja nyt kun olen yrittänyt metsästää tyttärelle uusia monoja, niin aika hiljaista on kirpputoreilla (siis 10-vuotiaalla 38 koon monot viime talvelta jäivät pieniksi... kääks. Nyt hänellä on saman kokoinen jalka kuin minulla!). Suksia ja monoja ei liiku ollenkaan samoissa määrin kuin siellä mantereella. No, yhdet lopulta onnistuin bongaamaan ja menen niitä tänään hakemaan. Kahtena vuotena olen miettinyt myös omien suksien hankintaa, mutta aina se on vain jäänyt. Kävisin kuitenkin niin harvoin ja ne ovat aika satsaus taloudellisesti. Enkä ole sitten oikein jaksanut syventyä siihen suksien maailmaankaan. Lapsena kun tuli hiihdettyä kaikki liikuntatunnit, välitunnit ja vielä koulumatkatkin, niin kyllästyin toden teolla. Nyt olen muutamana talvena käynyt setäni luona vieraillessa vähän hiihtelemässä lainasuksilla, ja mukavaltahan se on tuntunut. Ehkäpä tänä talvena siis hommaan sukset itsellenikin. 

Tällä hetkellä puiden oksat ovat lumiverhon peittämiä ja joka puolella on niin kaunista. Pakkasta on vain muutama aste. Ja en voi kun jälleen kerran todeta, että Ahvenanmaa on niin paljon kaikkea muutakin kuin kesäkohde! Täällä on jokaisena vuoden aikana niin kaunista. Ja näin talvisaikaan erittäin rauhallista.  Marraskuussa kirjoitin talvesta täällä vähän enemmänkin.
Suosittelen kyllä ehdottomasti hyppäämään jonain viikonloppuna laivaan ja suuntaamaan tänne! 






23. tammikuuta 2019

Matkamessujen tunnelmia - kotimaan matkailua & vastuullisuutta



Takana on mitä intensiivisin viikonloppu. Sovittuja ja spontaaneja tapaamisia, verkostoitumista, uusien työkuvioiden projektien suunnittelua, junamatka Kokkolaan teatteria katsomaan ja ystäviä, ystäviä ja ystäviä. Sydän on niin täynnä ja tekisi täälläkin mieli vaikka mitä jakaa tuolta viikonlopulta, mutta keskityn nyt kuitenkin Matkamessuihin. Tosin pitää sen verran vinkata, että jos Kokkola millään lailla osuu matka-aikatauluihinne, niin menkää nyt ihmeessä katsomaan Carola-musikaalia. Rakas ystäväni tekee siinä niin mahtavan pääosasuorituksen, että ei ylpeämpi voisi olla. Minä sekä nauroin, itkin että jammailin yleisössä. Suosittelen!  


Matkamessut 2019 Helsingin Messukeskuksessa olivat elämäni ensimmäiset matkailuun keskittyvät messut. Tänä vuonna messuilla kävi 61 000 matkailijaa. Itse pääsin paikalle ainoastaan perjantaina ja pikaisen lehdistöhuoneen kahvikupposen jälkeen suuntasin itse messuosastolle. Aika ei mitenkään riittänyt kunnolla tutustumaan kaikkiin kohteisiin, mutta itselläni tulee aina massatapahtumissa (ja kirpputoreilla) muutaman tunnin sellainen ähky, että on parasta lopettaa siihen. Vaikka olen extrovertti ja sosiaalinen niin erityisherkkänä en kestä liiallista määrää ihmisiä, valoja ja informaatiota aisteilleni. Paikalla olinkin siis juuri sopivan ajan. Keskityin pääasiassa kotimaan kohteisiin, mutta rakastamaani Israelia ja Viroa oli ihan pakko käydä katsastamassa myös ajan kanssa. Esittelijöitähän messuilla oli siis yhteensä 988 (86 maasta). Kanta TNS:n kävijätutkimuksenkin mukaan kotimaan matkailun johdosta paikalle oli runsaasti kävijöitä, 74%, mikä on 16 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisvuonna. Saaristo ja rakas Ahvenanmaa olivat messuilla hienosti esillä! 

Saaristokunnat ja -kohteet olivat väsänneet hienon ja laajan yhteisosaston. Pääsin myös maistelemaan saaristolaislautasta, jossa oli tarjolla mm. ahvenanmaalaista juhlakermajuustoa korppoolaisista tomaateista tehdyn hillon kanssa, tattarinäkkiä viherpippurimajoneesilla ja maustekakkua omenasiirapin ja kardemumma-tyrnihunajakastikkeen kanssa. Ajoitus tarjoilulle oli loistava (olin juuri miettinyt tarvitsevani pientä välipalaa, kun kävelin suoraan jonoon) ja maku täydellisyyttä hipova. 


Messuilla oli myös useampi lava, joilla oli tietoiskuja ja paneelikeskusteluja monista mielenkiintoisista aiheista. Itse kuuntelin kahta keskustelua. Lapin matkailun vastuullisuudessa keskusteltiin mm. kuinka eläimistä ja kulttuurista kannetaan vastuuta. Saamelaisyhteisö on niin pieni, että matkailun parissa on paljon muitakin toimijoita. Lapin matkailun toimijat ovat myös sitoutuneet varjelemaan luontoa. Erämaa ja luonto ovat erittäin tärkeä työympäristö Lapin matkailussa. Esimerkiksi Hiihtokeskus Pyhä on ollut vuodesta 2008 hiilineutraali hiihtokeskus. Biopolttoaineen kuljetus Lappiin on vain kovin haastavaa ja hiihtokeskus tekeekin luottokumppaninsa WWF:n kautta kompensointeja, koska esim. rinnekoneet saadaan hiilineutraaliuden piiriin vasta vuonna 2020. Lapin matkailu julisti myös messuilla 100 vastuullisen matkailuteon listan





Toisessa paneelikeskustelussa pääsin kuuntelemaan ensimmäistä kertaa Riku Rantalaa ja Tuomas Milonoffia. Parhaiten heidät tunnetaan Madventures -nimen takaa. Itse muistan nuoruudessani katselleeni heidän sekopäisiä seikkailuitaan. Nyt he keskustelivat matkustusturvallisuudesta ja matkailun neljästä M:stä, osittain keskustelu oli toteutettu videoyhteydellä ulkoministeriön edustajan kanssa. Ja mitkäs ne neljä M:ää sitten ovat? No matkustustiedote, matkustusilmoitus, matkavakuutus ja matkustusasiakirjat. Käytätkö sinä kaikkia neljää M:ää kun matkustat?

Illan päätteeksi käväisin vielä Clarion Hotel Helsinki Jätkäsaaressa (josta on muuten aivan huikeat näkymät) bloggaajille ja somevaikuttajille suunnatussa yksityistilaisuudessa. Illassa paljastettiin #yearinclarion -kisan voittaja, eli Joonas Pesonen muuttaa vuodeksi hotelliin! Miltäs itsestäsi tuntuisi asustella kokonainen vuosi hotellissa? 
























 







17. tammikuuta 2019

Tallinna: Balti Jaama Turg (ja kahvila- & ravintolavinkki)

Balti Jaama Turg (Asemantori) on hiljattain remontoitu kauppahalli Tallinnan ytimessä - ja yhtä hienoa kauppahallia saakin hakea! Viikonloppuna teimme ystäväni kanssa Balti Jaamalle pikavierailun. Seuraavalla reissulla aion kyllä varata sinne paljon enemmän aikaa. Kun viitisentoista vuotta sitten vierailin säännöllisen epäsäännöllisesti aivan lähistöllä asuvien ystävieni luona, oli asematunnelissa kävellessä välillä jopa vähän pelottava fiilis. Ja ne rakennukset - aika neuvostoajan fiilishän niissä oli. Vain muutama syksy sitten napsimme siinä edustalla ystäväni kanssa kuvia, niissä maisemissa sai kivoja urbaanikuvia. En siis voinut uskoa silmiäni, kun näin Balti Jaama Turgin kuluneena viikonloppuna. Muutos oli valtava!






Siellä täällä oli ihania vihannesten, pähkinöiden ja kotitekoisten säilykkeiden myyntikojuja. Pienet suloiset rakennukset katetulla alueella olivat erittäin kutsuvia. Niissä oli toinen toistaan ihanampia kahviloita ja leipomoita. Ei oikein tiennyt minne olisi asettunut istumaan. Päädyimme kuitenkin sisätiloissa sijaitsevaan (ja ilmeisesti aivan hiljakkoin avattuun) kahvila So Brooklyniin. Kahvila oli kuin vaaleanpunainen unelma - sopi siis hyvin meidän "tyttöjen illan" teemaan. Ensi kerralla tänne pitää tuoda ehdottomasti myös jälkikasvu ihastelemaan toinen toistaan hienompia leivoksia. Kahvi oli hyvää ja mokkaleivonnaiseni erittäin maistuvaa - täydellinen yhdistelmä rentouttavan hieronnan päätteeksi! Myös saarenmaalaiset Öun-juomat ovat ehdottomia suosikkejani Eestissä. Heidän tuotteensa muistuttavat hieman täällä meidän lähellä sijaitsevaa Amaliaan limonaditehdasta. Ja näin ahvenanmaalaisena omenalimonadi jos joku maistuu herkulliselta. Ja tuo todellakin maistuu aidolle tuorepuristetulle omenalle (ja raparperille), eikä sisällä lisäaineita. Suosittelen! 









































Lounaalla kävimme kauppakeskus Solariksessa sijaitsevassa pasta- ja pizzaravintola Vapianossa. Itselleni ko. ravintola oli ihan uusi tuttavuus, mutta käsittääkseni saman saksalaisketjun ravintola löytyy myös Helsingistä. Kun ravintolaan tullaan, aikuiset saavat luottokorttia muistuttavan tilauskortin. Sillä voi tilata kaksi pasta/risotto annosta kerrallaan; annokset valmistetaan silmien edessä. Kortti laitetaan lukijaan ja myyjä näppäilee ostettavat annokset siihen. Pizzoja voi tilata useammankin kerrallaan ja ne noudetaan valmistumisen jälkeen tiskiltä. Alkuun tämä tuntui hieman sekavalta nälkäisten lasten kanssa. Piti myös tarkkaan miettiä, kuka oikein käy jonottamassa ja minne, kun korteilla sai vain kaksi annosta kerrallaan. Meillä kaikki lapset päätyivät pizzaan, joten jonotin ne yhdellä kertaa ja mies vastaavasti hoiti meidän pasta-annokset. Ravintolasta poistuttaessa kortilta luetaan ostokset ja maksetaan ne. Yritimme ystäväni kanssa poistua ravintolasta (hierontaan...) ennen miehiämme ja lapsia ilman noita kortteja, mutta sepäs ei käynytkään. Ravintolasta ei siis päästetä pois ilman kortin palautusta ja sillä olevien ostoksien maksamista. Ei edes vaikka kuinka kerroimme miehiemme maksavan.

Itse söin pasta-annoksen, jossa oli talon omaa pestoa ja pinjansiemeniä. Annoksen hinta oli 7,50 €. Lapset söivät kivat pizzat, jotka maksoivat 4,50 - 4,90 €. Kaikki oli oikein herkullista ja voin suositella paikkaa kaiken häsläyksenkin jälkeen - näköalat olivat
myös hyvät. Ja saimme 11 hengen seurueellemme pöydän, jonka keskellä komeili oliivipuu. Tämä oli oikein hyvä uusi tuttavuus, vaikka ei nyt rakastamaani virolaista ruokakulttuuria tarjoillutkaan.

Mikä on sinun suosikkiravintolasi Tallinnassa?










Balti Jaama Turgin maisemissa syksyllä 2016

16. tammikuuta 2019

Yölaivalla Tallinnaan - viikonloppu ystävien luona

Viro on suuri rakkauteni. Voisin kirjoittaa sivukaupalla ajatuksenvirran synnyttämää tekstiä suhteestani tuohon ihanaan ja rakkaaseen veljeskansaan. Ehkäpä teenkin sen jonain päivänä. Historiani juontaa juurensa kesään 1992, jolloin vierailin tanhuryhmämme kanssa ystäväryhmän luona Viron Uhtnassa. Vanhempani toimivat matkanjohtajina ja sain seurata matkan etenemistä erittäin läheltä. Tuolloin piti saada kirjallinen kutsu maahan, jotta pystyi hakemaan viisumia. Kaupoissa loisti tyhjyys, viron kruunu oli korvaamassa Venäjän ruplan ja autokanta oli erittäin alkeellinen. 

Vuosien saatossa olen vieraillut maassa niin monta kertaa, että en enää tiedä montako matkaa on takana. Veikkaisin jotain 30 ja 40 välillä. Olen myös asunut Virossa yhden syksyn. Kieltä olen aina rakastanut. Useat vierailut saivat minut ymmärtämään puhekieltä, ainakin jollain tasolla, ja monen monta vuotta haaveilin siitä, että ihan oikeasti voisin oppia tuon kielen. Yliopistossa sitten ymmärsin, että minähän voin valita sen sivuaineekseni. Niinpä olen tahkonnut Viron kielen, kulttuurin ja historian opintoja 60 opintopisteen edestä. Ymmärrän kieltä aika hyvin, mutta sen tuottaminen kirjallisesti ja suullisesti kyllä haastaa edelleen. Olenkin ylpeä, kun ennen matkaamme sain varattua sekä pari hierontaa että tilattua käyntikorttini paikallisesta painosta. Selvisin puheluistakin viroksi. Jee, mikä voittajafiilis!

Hyvät (suomalaiset) ystävämme muuttivat syksyllä Tallinnaan. Siitä asti olemme kuumeisesti haaveilleet pääsevämme vierailulle. Ja nyt vihdoin oli sen vierailun aika! Tähän asti olen aina matkustanut Tallinnaan Helsingin kautta, vaikka olen täällä Ahvenanmaallakin asuessa siellä käynyt. Ahvenanmaalta pääsee kuitenkin laivalla suoraan Tallinnaan. Kuten usein, laivojen aikataulut eivät vain ole meille ahvenanmaalaisille aina niitä mukavampia. Suuret kaupungit (Helsinki, Turku, Tukholma) hallitsevat inhimillisillä aikatauluillaan ja me sitten mukisematta tyydymme siihen, mikä meille jää. 

Herätimme siis lapset kello 23.30 ja pakkasimme itsemme autoon. Yöpukujen päälle vain takit ja kengät jalkaan ja pipot päähän. Eivät tietenkään nukahtaneet automatkalla, joten yöuniin tuli noin kahden tunnin tauko. Tallink Silja lähtee Maarianhaminan satamasta 01.00 yöllä ja saapuu 10.45 Tallinnaan. Lapset varmaan olisivatkin nukkuneet aamulla pitkään, mutta arvatkaapa vaan oliko koululaisemme unohtanut kännykkään kouluaamujen herätysajan päälle?! Reissu alkoi siis aika väsymyksellä. 

Perjantaina olimme vain ystäviemme luona, mistä erityisesti lapset nauttivat saadessaan leikkiä hyvien ystäviensä kanssa. Itse olin varannut ajan lähistöllä sijaitsevalle hierojalle anopin joululahjarahoilla. Tunnin hieronta maksoi 24€. Kotona hinta on yli tuplasti saman. Lauantaina miehet ottivat lapset hoiviinsa ja me pääsimme muutamaksi tunniksi ystäväni kanssa rentoutumaan; hierontaan (kyllä, kävin kahtena päivänä!!! Viime kerrasta olikin ainakin vuosi ja päänsäryt ovat todellinen riesa..) ja kahville. Kirjoitan lounaspaikasta ja kahvilasta vielä erikseen, oli nimittäin sen verran hyviä uusia tuttavuuksia itsellenikin että haluan niitä suositella.  

Oli todella ihanaa rentoutua viikonloppuna, tavata rakkaita ystäviä ja ihailla vanhaa kaupunkia. Vanhaan kaupunkiin ei kai koskaan kyllästy. Kotimatka sitten tuntuikin kaikelta muulta kuin rentouttavalta. Laiva Tallinnasta kohti Tukholmaa lähtee 18.00 ja on perillä Ahvenanmaalla 4.50 aamulla. Menimme koko porukalla nukkumaan jo 20.00 aikaan. Tai ainakin yritimme. Hyttinaapureiksemme valikoitui useamman hytin verran nuorta (juhlivaa) porukkaa. Odotimme ensin kello 22.30 asti, että hiljaisuus alkaa, jotta voimme sanoa asiasta. Mielelläni olisin nukkunut tuonkin ajan. No, kävin kauniisti viroksi sanomassa ja lupasivat olla hiljaa. Hetken päästä alkoi juoksukisat ja hirmuinen meteli käytävällä. Jossain vaiheessa nuoret miehet tappelivat naisistaan ja keskellä yötä meidänkin hyttiin koputettiin. Erehtyivät hytistä. Mieheni kävi aika painavalla äänensävyllä sanomassa pari kertaa, samoin myös laivan infoon. Järjestysmies väitti käytävän olevan rauhallinen, kun oli siellä pyynnöstämme käynyt. No, 04.05 tuli sitten siivoaja herättämään, kun oma kelloni soitti vasta 04.25. Ehkä nukuin 2-3 tuntia heräillen. Alkuviikko onkin mennyt kuin koomassa. Joskus Viking Linella olemme vastaavasta tilanteesta saaneet aamupalalippuja korvaukseksi. Siljalla vain kohauttelivat niskojaan, että eivät voi tehdä mitään. Tai olisivat he keskellä yötä antaneet meille uuden hytin, mutta emme me nyt sen takia ruvenneet nukkuvia lapsia herättämään (onneksi nukkuivat lähes heräilemättä kun vihdoin saivat unen päästä metelissä kiinni). Kukas sen tietää, olisiko sielläkään ollut rauhallista. Nämä yölaivat ovat kyllä usein niin meluisia. Kunka voisivat meille Ahvenanmaalta matkustaville järjestää jonkun hiljaisen osaston, vaikka rekkakuskien käytäville. Me kaipaamme unta kotimatkoillamme, emme juhlintaa. 

Haastetta matkan varaukseen toi myös se, että mieheni olisi tullut laivaan Tukholmasta ja matkustanut myös kotimatkalla Tukholmaan, kun käy Ruotsissa töissä 3-4 päivää viikossa. Emme saaneet matkoja varattua niin että olisimme tulleet samaan hyttiin Ahvenanmaalta. Soitimme ja kävin paikankin päällä matkamyymälässä. Kuulemma viranomaisten säännös. Vikingillä asia Suomeen on kyllä onnistunut näin. No, mieheni sitten matkusti jo torstaina päivälaivalla kotiin (täällä on nyt kaksi laivaa telakalla lähes koko tammikuun, joten niillä 2-2,5 tunnin laivoilla ei pääse nyt lainkaan Ruotsiin vaan täytyy kulkea nillä 6 tunnin laivoilla sen sijaan - se vaikeuttaa aika monen työmatkaajan tammikuuta). Olimme sitten tehneet niin, että kotimatkalle ostimme hänelle erikseen lipun Ahvenanmaalta Tukholmaan, joten hän ei poistuisi laivasta. Näin matkamyymälässäkin vinkkasivat tekemään. Kun sitten olin menossa aamulla 4.40 autokannelle lasten kanssa, siellä olikin ovet lukossa ja järjestysmies listan kanssa päästämässä ovesta sisään. Siitä listasta hän ruksi jokaisen nimen. Onneksi osasin viroa ja osasin selittää, että mieheni ei tule vaan jatkaa Ruotsiin, koska käy siellä töissä. Järjestysmies tätä nyt moneen kertaa ihmetteli ja tarkasteli, onko hänellä varmasti lippu loppumatkaksi. No, onneksi pääsimme autoon ja miehenikin pääsi turvallisesti Ruotsiin asti. Me kun olimme siis alunperin juuri ajatelleet, että tällä tavoin hän säästyy laivamatkoissa ja pääsee yölaivoilla ilman kodin kautta kiekkaamista sekä Tallinnaan että Tukholmaan. Itse en ollenkaan ymmärrä, miksi emme voisi kesken matkaa hypävä samaan hyttin. En ollenkaan. 

No nyt on sydän täynnä muistoja!
Ja tein muuten oman hashtagin eli tunnisteen näille Ahvenanmaan ulkopuolisille reissuille; #maailmalla. Samoin tuosta sivun laidasta löytyy nyt otsikko "Ihana Ahvenanmaani maailmalla". Laitan siihen linkkejä muihin matkoihini. Ylihuomenna lennänkin Helsinkiin Matkamessuille ja lauantaina matkaan Kokkolaan. Viikon päästä on edessä reissu Ruotsiin. Aikamoinen matkojen tammikuu!