28. lokakuuta 2018

Vieraita mantereelta


Vieraat mantereelta ovat aina erityinen asia. Välillä ihan tuntuu siltä, että mantereelta tänne on pidempi matka kuin täältä mantereelle. Ainakin jos katsoo niitä määriä kuinka usein itse vieraillaan mantereella ja kuinka usein saadaan vieraita tänne. Ihan vaan siis vinkkinä niille, jotka tuntevat piston sydämessään.. Hahaa! Tänä viikonloppuna pääsin nyt siis nauttimaan, kun hyvä ystäväni saapui tyttäriensä kanssa vähän "pidennetylle risteilylle". Vieraat olivat tukevalla (ja tuulisella!) maan kamaralla vuorokauden verran. Ja mitäs me sitten teimme? 


En tiedä arvostiko kummityttö ja isosiskonsa, kun satamasta suunnattiin heti kohti Järsön kaunista luonnonaluetta. Asumme itse täysin toisessa suunnassa Maarianhaminasta katsottuna, niin olin suunnitellut etukäteen vieväni heidät tälle retkelle kirjaimellisesti suoraan laivasta. Illalla sitten voisimme nauttia kotinurkista eikä tarvisi lähteä erikseen enää tähän suuntaan seikkailemaan. 


Tuuli oli Järsössä kylmän pistävää, 9-10 m/s pohjoisesta, ja itsekin laitoin jo talvitakin päälle. Kiersimme tällä kertaa lyhyimmän reitin (pituuksista en kyllä edes tiedä, mutta kolme eri reittiä tuolla kiemurtelee). Ilma oli siis niin kylmää, että akkuni kului ennätysvauhtia ja puhelin sammui. Ehdin ottaa kokonaiset kaksi kuvaa. Jälleen kerran mietin, että mitäs sitten jos joskus talvipakkasilla joutuu vaikka onnettomuuteen ja pitäisi soittaa hätänumeroon. Eipä siinä paljon kylmyyden sammuttamalla omenalla soitella. 


Reippailun jälkeen nautimme fikat, jotka tällä kertaa olivat lämmintä kaakaota ja kanelipitkoa. Kyllä maistui hyvälle! Parin tunnin jälkeen lähdimmekin sitten kotia kohti ja ruoanlaittoon. Ilta huipentui leffan katsomiseen koko porukalla. Poikien iltanukutusten sekä tyttöjen supatteluiden jälkeen äidit saivat sitten rauhassa nauttia takkatulen ääressä kupposet glögiä. (Niin, löysin siis kaapista 1,5 vuotta vanhaa glögiä, ja ihan normaalilta se silti maistui. Pakko oli kokeilla. Väri oli vähän erilainen, mutta haju ja maku kohdillaan. Pistää vain miettimään, että mitä ihmettä siihen on laitettu. Tai sitten se on vain niin ilmatiivis, että säilyy hyvin. Ja ihan ollaan vielä tänäänkin oltu terveinä! En tosin uskalla suositella muille...). 

Yöllä onneksi oli edessä kellojensiirto, sen verran myöhäiseksi meillä äideillä ilta venyi. En ole mikään kellojensiirron ystävä, mutta tällä kertaa ekstratunti tuntui hyvältä. Ajattelin tietenkin, että meidän lapset on jo niin isoja, että kun aamulla on pimeämpää ja nukkumaanmenokin meni tavallista myöhäisemmäksi, niin varmasti nukkuvat pitkään. No arvatkaapas nukkuivatko? 
Pojat heräsi kuudelta. Onneksi tajusivat leikkiä hiljaa huoneessaan. Seitsemältä kun vaivauduin keittiöön (en ole pätkääkään aamuihminen) niin 4/5 lapsista pelasi kiltisti ja hiljaa Unoa, jotta se viides saisi vielä nukkua. Aika hellyyttävä (ja harvinainen) näky. Turha tosin luulla, että auvoisuutta olisi kauan kestänyt. Sisarus(tappelu)rakkaus on sitten mielenkiintoinen laji näin ainoana lapsena kasvaneen näkökulmasta. Ja myös aika haastavaa, kun ei aina tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Tänään illalla uni tuli onneksi aikaisin. On tämä aina vaan aikamoista lapsiperheissä näiden kellonsiirtojen kanssa. 


Aamupalan jälkeen sitten lähdettiinkin ulkoilemaan; laskemaan pihallamme olevalla vaijerikeinulla (50 metriä pituutta, eikä korkeudessakaan valittamista ole) ja katselemaan naapurin lampaita ja hevosia. Lounaan jälkeen pakkauduimme reippaasti autoihin ja esittelin Merikorttelia (kuten pakollisuuksiin kuuluu) vieraille. Käsityöläisten kauppa SALT ja kultasepänliike GULDVIVA ovat sunnuntaisin kiinni, mutta ihailimme kaljaasi Albanusta ja venevajoja. Tuuli oli jälleen erittäin kylmä ja jälkikasvu halusikin jatkaa matkaa pikimmiten lämpöisempään suuntaan (koska nyt äidit eivät olleet pakottaneet pukemaan ulkohousuja kuten aamupäivällä). 


Jälkkärijätskien (sisätiloissa!) ja ahvenanmaalaisten tuliaisten jälkeen vieraat sitten lähtivätkin jo takaisin mantereelle. Kylläpä yksi vuorokausi voikin vierähtää nopeasti! Itse jatkoin vielä lasten kanssa kirjastoon Lasse Maija Etsivätoimisto -kirjasarjaan perustuvan sirkusnäyttelyn avajaisiin. Siitä kirjoitan lisää alkuviikosta. On nimittäin käymisen arvoinen elämys!

Mitenkäs teidän viikonloput on sujuneet?








2. lokakuuta 2018

ARVONTA Facen ja Instan puolella

Syksyiset ilmat ja illat ovat saapuneet. Sen kunniaksi Instagramin ja Facebookin puolella on arvonta meneillään.

´Sarlings Rostade Kaffebönor & Torkade Teblad´ -yrityksen kolmen teelajikkeen paketti on nyt arvonnassa. Makuina ´Grön Citronmeliss´ (joukossa ekologista ahvenanmaalaista sitruunamelissaa), ´British Breakfast´ ja ´Svartskärs blandning´ (joukossa ekologisia ahvenanmaalaisia ruusunlehtiä).  Arvonta suoritetaan 10. lokakuuta. Osallistua voit joko Instan tai Facen kautta, molempien kautta osallistumalla tuplaat mahdollisuutesi voittoon. 

Lisää syyskuisesta vierailusta Sarlingsin kahvipaahtimoon indonesialaisen ystäväni kanssa voit lukea täältä.


Instagramin kilpailuun pääset tästä ja Facebookin kilpailuun tästä


Ihania teehetkiä odotellessa toivotan sinulle ihanaa viikon jatkoa!


#ihanaahvenanmaani #blogiyhteistyö


Lokakuu - ja taas kuollut kauris


Käväisin viime viikolla manterella. No mitäs minä pakkasin? 

Legginsit, pohkeeseen ulottuvat leveälahkeiset hellehousuni ja maailman ohuimmasta kankaasta olevat lökäilyhousuni. Ja onneksi yhdet ihan oikeat housut. Niillä menin koko reissuni pääasiassa. Onneksi sentään oli pipo mukana. Käsineitä ei. Eikä mitään paksumpaa paitaa. Eikä sadetta kestäviä varustuksia. 
Olisikohan aika ymmärtää että kesä meni jo. Syksy tuli. 

Tänään aamulla koululainen palasi koulumatkaltaan takaisin kotiin. Oli taas löytänyt puoliksi vielä-elossa-olevan kauriin tienpenkalta. Oli ymmärtänyt, että se pitäisi tappaa, ei sen ohi vaan saa kulkea. Voisikohan ne autoilijat, jotka näihin törmäilevät ymmärtää saman kuin kymmenvuotiaani. Ei niitä vain jätetä kuolemaan itsekseen. Kesällähän tämä episodi jo käytiinkin kertaalleen läpi. Syksyn kunniaksi uudestaan. 

Tänään sitten onkin taas ollut se päivä kun olen kuljettanut balettitunnille ja sieltä heti toista rumputunnille ja sitten takaisin balettitunnille, että voi kuljettaa klarinettitunnille ja sieltä sitten sitä rumpalia vielä jalkapallotreeneihin. Nyt minäkin sitten olen virallisesti se laidalla seisova "futismutsi". Tähän asti mies on vienyt. Tänään ei päässyt, niin minä vein kaksi innokasta pelaajaa. Katselin hetken, ja sitten lähdin metsäkävelylle. Löysin kesän (lähes ekat) mustikatkin. Harmi vaan kun ei ollut astiaa mihin kerätä. Mutta söin ja nautin. Ja tulin takaisin sinne kentän laidalle. Ja sitten lähdettiin kotiin ja laitettiin yöpuvut päälle. Ja nukutin. Ja nukahdin lähes itsekin. Ja sitten taas tyypilliseen tapaani piristyin yhdeksältä illalla. Päätin viimeistellä erään artikkelin ja nyt sitten vielä silmät ummessa kirjoitan tätä. 

Mutta ai että on ihanaa, kun on syksy ja lokakuu ja kaikki ne värit puissa. Rakastan syksyä. Kuuluukos syksy sinun inhokkeihin vai suosikkeihin?




Vantaan syksyä ja mun värimaailmaa. Legginsit on Färsaarilta, ja punainen neule EI OLE PAKSU vaan tosi ohut. Ehkä pikkasen verran liian ohutta vaatekertaa näihin säihin. Mutta muutenkin mä aina vältän liian paksujen vaatteiden käyttöä heti syksystä. Mitäs jos talvella onkin 30 pakkasta, milläs sitä sitten tarkenee jos jo 8 plussasella kulki toppavaatteissa? Niin, palella kannattaa siis jo syksyllä tämän mun logiikan mukaan. Heh. Muita samanlaisesti ajattelevia?