30. heinäkuuta 2018

Uskokaa tai älkää - puutarhapostaus!


Tän tekstin voisi aloittaa vaikkapa kertomalla kuinka keväällä muutettiin uuteen kotiin ja sitten on koko kevät ja kesä seurattu mitä kaikkea sieltä mullan alta alkaa ilmestymään (siis kasveja ja kukkia). Tai että kun olin lapsi ja nuori niin äitini kovasti yritti kertoa puutarhastaan ja koska itseäni ei sitten vähempää voinut asia kiinnostaa niin en käytännössä tiedä mitään kukista tai muista puutarhan kasveista. Ja sehän harmittaa. Mutta hyötykasveja olen myös kaupungissa viljellyt pienimuotoisesti. Tai voisinhan minä tämän aloittaa myös kertomalla juuri siitä, että kun keväällä muutettiin niin muutaman istutuslaatikon sain aikaiseksi kaiken muun muuttotouhun ohella värkättyä kasvukuntoon ja niistä on nyt sitten jo päästy maistelemaankin. Mutta perunan kasvatus jäi ensi vuoteen. 


Mutta ehkä vain aloitan tämän toteamalla että kuivuudesta huolimatta olen jonkun verran niitä marjapuskia kastellut ja hyötykasveja sitäkin enemmän (kuivuudesta kirjoitin täällä ja täällä), ja koska olimme viikko sitten suuntaamassa mieheni suvun mökille Etelä-Ruotsiin, oli kova kiire poimia marjat talteen. Olivat siis jo kypsiä. Mitä ei ole kyllä minun aikuisiälläni koskaan (eikä lapsuuden pakkopoiminnoissa) tapahtunut, että heinäkuun puolivälin jälkeen marjat olisivat jo kypsiä. No, nyt mustat ja punaiset viinimarjat sekä karviaiset odottavat pakkasessa seuraavia kohtaloitaan; mehustus, hilloaminen tai marmeladin keittely, smoothiet ja kiisselit. Myös louhisaaren juoman kakkosannos on pakkasessa odottamassa nauttijoitaan. Suosittelen tätä ihanan virkistävää juomaa!

Salaatteja on syöty, mansikoita tarjoiltiin linnuille ja pienimuotoisesti perheväelle (mikä tunne syödä ihkaomia mansikoita ekaa kertaa!!), porkkanat kasvavat, sipuleita on jo sekä käytetty että edelleen kasvatellaan ja yrteistäkin on nautittu. Kurkut onnistuin tappamaan joko rankan kuljetuksen tai liiallisen lannoituksen avustuksella. Tomaatit istutin siinä vaiheessa kun istutuslaatikoista kaksi ensimmäistä oli täynnä ja toiset kaksi vielä kaupanhyllyssä. Istutin ne siis kaupan kestokassiin ja seinän viereen; siihen paistaa hyvin aurinko ja saavat vähän tuulensuojaa. Kun lähdimme viime viikolla Ruotsiin, niin muutama alku oli tuloillaan. Osasin ilmeisesti  laittaa naapurista saatua hevosenlantaa sopivassa suhteessa tällä kertaa. Ai niin, chilinkin luulin tappaneeni sillä lannoituksella. Sinnittelee vielä mokoma. Ja pinaattia toivon pääseväni nauttimaan kun pääsemme kotiin. Naapurinpoika on laitettu kastelumieheksi, muutenhan kaikki kuivuisi pystyyn. 



Mutta nyt kuvat kertokoot puolestaan. 

Ei kun vielä viime viikon tuotoksista; loihdin nimittäin kiisselistä oikein näyttävän (ainakin omasta mielestäni) jälkiruoan. Suurin osa siis punaista viinimarjaa, mutta joukossa myös annos mustia sekä karviaisia. Koristeena kookoshiutaleita ja sitruunamelissaa. 
Mitäs ootte mieltä, toimiiko?











28. heinäkuuta 2018

Viisi vinkkiä vedensäästöön


Tervehdys Ruotsin Skånesta! Kotona Ahvenanmaalla kuivuus vain pahenee ja vihjeitä vedenkäytön vähentämiseen jaellaan puutarhapalstoilla ja sanomalehden mielipidepalstoilla. Kuivuudestamme kirjoitinkin täällä. Kuivuus täällä Ruotsissa on myös erittäin paha, olettekin varmaan lukeneet ja kuulleet uutisista täällä riehuvista pahoista metsäpaloista. Skånen maakuntaankin on julistettu täydellinen grillauskielto ja siitäkin huolimatta edeltävän vuorokauden aikana poliisi joutui muistuttamaan tästä kiellosta VIITTÄKYMMENTÄ (50!!!) uhmaajaa. Poliisilla olisi parempaakin tekemistä. Täälläkin paikallinen sanomalehti on jakanut vihjeitään vedensäästämistä varten. 


Itse olemme yrittäneet parhaamme mukaan säästää vettä, ja ajattelin jakaa viisi omaa vinkkiäni teille. Ne ovat ihan hyödyllisiä silloinkin kun vesitilanne ja kuivuus ei ole näin ankara. 

1. Sulje hana hampaiden pesemisen ajaksi
Itselläni ainakin on paha tapa liruttaa vettä samalla kun huuhtelen hampaita. Kun vettä purskuttelee suussa, ei sen tarvitse valua hanasta. Tällä säästää helposti useita litroja viikossa. Ja mikseipä päivässäkin.


2. Laita lavuaariin (vesihanojen alle) kulhot 
Käsien pesusta, tiskirätin huuhtelusta ja kaikesta tuon kaltaisesta kertyy päivittäin ihan järkyttävä määrä vettä. Itselläni on tiskipöydällä ämpäri johon tyhjennän kulhon kun se täyttyy. Sitten kun ämpäri on täynnä käyn heittämässä sen kukkapenkkeihin. Ihan MIE-LE-TÖN määrä "ylimääräistä" vettä. Jotkut laittavat ämpäreitä myös suihkuihin.

3. Sammuta suihku saippuoinnin ajaksi 
Tässä minulla on sama paha tapa aina toisinaan kuin ykköskohdassakin. Itse en onneksi ole mikään suikussa lotraaja ja se muutenkin on minulle enemmän pakollisuus kuin nautinto, joten vedenkäyttö pysyy(nee)kin aisoissa. Ainakin omasta mielestäni.

4. Kehota perheen pieniä miespuolisia käymään usein puskapissalla
Siinä säästyy monta litraa huuhteluvettä. Ei siitä sitten sen enempää.

5. Kastele pihalla vain välttämättömät kasvit
Itse en ole koskaan ymmärtänyt nurmikon kastelua. Enkä nytkään. Kuivuu kun kuivuu. Siksi sitä ei kannata kuumilla ilmoilla edes leikata usein, eikä varsinkaan lyhyeksi. Itse olen leikannut osan nurmikostamme tänä kesänä kaksi kertaa ja takanurkan vain kerran. Ja sillä pisimmällä terällä. Silti se on lähes palanut. 
Kastelin jonkin verran marjapuskia, että jaksavat tehdä meille ravintoa (normaalisti en), mutta nyt nekin on kerätty. Kukkapenkkeihin heitän siis sitä ylimääräistä vettä kuten kohdassa kaksi kerroin. Muuten kastelen vain tomaatit, salaatit, mansikat ja sipulit; eli kasvatuspenkkini. Ne, joista saamme ruokaa. 

Älä pese myöskään autoa. Ja lasten uima-altaan sijaan lähde vaikka rannalle. 

Iloista vedensäästöä kaikille!
Mitä muita vinkkejä sinulla on?

21. heinäkuuta 2018

Smart Park - Ahvenanmaan paras vesisota (ja paljon muuta)

Vierailumme Eckerössä sijaitsevaan Smart Parkiin ajoittui yhteen kesän kuumimmista päivistä. Helle oli selvästi verottanut heinäkuista kävijäjoukkoa (paikalliset lienee paenneet kesämökeilleen) mutta me uhmasimme (kun ei ole sitä kesämökkiä) 32 asteen lämpöä ja testasimme lähes kaiken puistostosta löytyvän. Lastemme (10-, 7- ja 5-vuotiaat) suosikeiksi nousivat ehdottomasti kaikki veteen liittyvä; Bomarsundin linnoitus jossa sai pystyyn kunnon vesisodan ja veneily järvialueella. Vettä joimme litroittain, aurinkorasvaa kului myöskin suuret määrät ja päähineet olivat ehdoton pakko - mutta hauskaa riitti ja kotimatkalla väsyneet retkeilijät nukahtivat yöunilleen.


Eckerössä sijaitseva perhepuisto on perustettu vuonna 2015 ja perustuu ajatukseen ´leikkimällä oppii´. Puistoon on helppo löytää sekä Eckerön sunnasta että Maarianhaminasta ajellen, ja ilmaista parkkitilaa on runsaasti. Tämän kesän uutuutena Eckerössä ajelee myös kaupunkijuna. Puisto on avoinna 19.8 asti päivittäin kello 11-19 ja sen jälkeen vielä parina viikonloppuna. Lisäinfoa lipuista ja muusta löydät täältä.







Matkalla järvialueelle pysähdyimme pyörimään isojen "kuplapallojen" sisälle (tämä mama ei kyllä nyt ollenkaan tiedä mikä niiden nimi on, mutta siis ne minkä sisälle kiivetään ja koko ihminen pyörii niiden kanssa, tiedättekö?). Päivän aikana testasimme myös mm. polkuautot, radio-ohjattavat veneet sekä ravintolan yläkerrassa sijaitsevan hallusinaatioradan (päähän laitetaan peililasit, jotka vääristävät pimeässä käveltävän radan heijastamalla katosta erilaisia asioita).

























Itse pidän erityisesti siitä kuinka eri Ahvenanmaan yrityksiä on nostettu ja tuotu esille; mitä kaikkea meillä täällä saarella onkaan perustettu. Sähkötraktoreilla ja -autoilla voi kuljetella maitopurkkeja paikalliseen meijeriin ja samalla ohittaa vaikkapa sipsitehtaamme ja muutaman muun yrityksen. Järvialueen sähkölaivoista voi valita Vikingin tai Siljan tai Birkan tai muutaman muun, mikä nyt sattuu eniten miellyttämään (ja olemaan vapaana). Pääsylipun hintaan kuuluu jokaiselle yksi poletti, jonka voi käyttää sähkökäyttöiseen kaivinkoneeseen. Tuossakin kaivinkoneessa on paikallisen firman tarrat päällä. Isolla hiekkalaatikkoalueella (johon meidän lapset olivat jo hieman liian isoja) on valtavan kokoinen Plaston mallin mukainen kuorma-auto jonka lava toimii liukumäkenä. Kotiintuliaisiksi voi putiikista ostaa sekä puiston nimikkotuotteita että paikallisen Plaston legendaarisia leluja.























Palveluita alueelta löytyy hyvin. Vessoja on laajalle alueelle sijoiteltu fiksusti (ihan jo vain vesipullojen täytön näkökulmasta) ja alueella toimii kahvila, jäätelökioski sekä ravintola. Järvialueen kahvila Oktanten tarjoilee pientä purtavaa ja istumapaikkoja löytyy reilusti järvimaisemista. Maatilan ja kasvomaalauksen yhteydessä palvelee jäätelökioski ja päärakennuksessa sijaitseva ravintola Smart Bistro tarjoilee päivän lounaan lisäksi myös mm. kasvispastaa ja hampurilaisia. Itse tilasimme kasvispastaa sekä päivän lounaan, joka oli maukasta kotiruokaa. Ravintola on avoinna kaikille ilman pääsymaksuakin ja päivän lounas tarjoillaan seitsemänä päivänä viikossa. Tilaa syödä löytyy sekä sisältä että ulkoa. Tiloista löytyy mikro, jossa voi lämmittää purkkiruuat ja ulkopöytien viereen on myös laitettu pieni tekonurmi polkutraktoreineen. Näin aikuiset voivat nauttia omaa ruokaansa rauhassa lasten leikkiessä turvallisesti vieressä.




















































Pieniä videopätkiä päivästämme löydät Instagram -tililtäni 
(tallennetut Stories -pätkät, nimellä ´Smart Park´).  
En voi muuta kuin suositella tätä paikkaa!


Smart Park
Eckerövägen 388, Eckerö, Ahvenanmaa 
Kotisivuille pääset tästä ja FB-sivulle tästä.

Ravintola Smart Bistron FB-sivulle pääset tästä

Juttu on tehty yhteistyössä Smart Parkin ja Smart Bistron kanssa.

17. heinäkuuta 2018

Hälyttävä kuivuus


Kauniin ja helteisen kesän kääntöpuolena on myös täällä Ahvenanmaalla ollut vakava kuivuus. Kesäkuun alussa viereinen metsämme paloi pieneltä alueelta, ja jo tuolloin kuivuus oli niin kovaa, että tuli pystyi leviämään nopeasti. Sen jälkeenkään ei kovin montaa tippaa vettä ole saatu, ja kuivuus metsissä  ja pelloilla on hälyyttävää. Olimme viime viikolla rannalla ja katselin kaukana siintävää horisonttia ja tajusin että metsän värityshän oli kuin syksyisin ruskan aikaan. Koivut ovat järjestäänsä kellastuneet ja heijastelevat kilpaa auringon kanssa. Olen useana päivänä joutunut myös harjaamaan keltaisista ja kuivista lehdistä terassimme, puut kuivuvat pystyyn.


Kasvimaa, marjapuskat ja kukkapenkit ovat nielleet vettä letkuistani ennätysmäärät. Kastelun iloa ei vain välttämättä  kovin pitkään riitä, vedenkäytön rajoittamista on jo lehdissä väläytelty. Vesivarastojen rajat paukkuvat jo hälyttävää vauhtia. Tänä aamuna on pidetty hätäkokous, johon saapui edustajia mm. maakuntahallituksesta, paikallisesta teurastamosta, maanviljelijöitä ja ympräristö - ja terveysviranomaisia. Jo viikkoja sitten Suomessakin raportoitiin kuinka paikoittain jopa puolet viljasadosta on tuhoutunut.


Viime viikolla lehdessä raportoitiin täällä toteuttavista hätäteurastuksista. Kun ruokaa ja rehua ei riitä eläimille, niitä pitää yksinkertaisesti teurastaa. Teurastamo varautuu tähän parhaillaan mm. palkkaamalla lisätyövoimaa. Kesäkuussa itse tapasin erästä eläintilallista, ja jo silloin he epäilivät joutuvansa teurastamaan ylimääräisiä eläimiä saman asian vuoksi. Nyt tilanne on vain pahentunut. Tämä tarkoittaa monin paikoin käytännössä sitä, että lihaa tulee lähiaikoina myyntiin ennätysmääriä ja todennäköisesti halpuutettuna ylituotannon johdosta. Tämä tietää tuottajille menetyksiä ja myös eläinmäärien palauttaminen normaaliin määrään tulee vaatimaan aikaa. Nyt onkin tärkeää, että ostamme paikallisesti tuotettua ruokaa (jos et sitä vielä tee). Täällä paikallinen Sparhallenkin on ilmoittanut lopettavansa lihan oston ulkomailta. Itse pyrimme aina ostamaan paikallisesti tuotettua ruokaa juuri tuottajien takia. Miksi ostaa juustoa Keski-Euroopasta, kun sitä ilman suurempia kuljetuskuluja ja ympäristöäkin säästäen saa aivan lähistöltä. Nämä ovat mielestäni erittäin tärkeitä asioita mietittäväksi. Suomessakin maitotiloja suljetaan vuosittain erittäin suuria määriä, mielestäni kehitys on hälyyttävää. Tähän aiheeseen voisikin sukeltaa vaikka kuinka syvälle. Kuka tekee ruokamme tulevaisuudessa? Kuvitellaanpa tilanne, että sattuu jokin suuri katastrofi joka sulkee ruuan tuonnin ulkomailta maahamme, olemmeko tarpeeksi omavaraisia? Kuinka monta päivää tai viikkoa kestäisimme omillamme? Nyt jo olemme siinä tilanteessa sekä Suomessa että Ruotsissa että oma viljatuotanto ei riitä tulevaksi vuodeksi, kuivuus on niellyt osansa. 


Näitä on varmasti hyvä pysähtyä miettimään. Ruuantuottajat jo ilman näitä säiden luomia erityisvaikeita olosuhteitakin tekevät erittäin vaativaa ja kovaa työtä. Ehkä tunnetkin jonkun ruuan tuottajan, ja ehkä voisitkin kiittää häntä jollain tavalla? 

Täällä ihmiset ovat myös Facebookin kautta aloittaneet useampiakin kampanjoita, joissa ihmiset voivat tarjota niittyjään eläinten ruuaksi. Tässä tosin on se ongelma, että välttämättä ei tiedetä mitä kasvillisuutta siellä on. Tai jos joukossa on vaikkapa käytetty juomatölkki ja se ajautuu niittokoneisiin, voi tämä eläimille olla hengenvaarallista. Ihmisten tahtotila kuitenkin on korkea.

Nyt vain sadetta toivomaan, ja kantamaan oma (pienenpieni) kortemme kekoon.







15. heinäkuuta 2018

Rantavinkki Maarianhaminassa

Aurinko ja lämpö ovat todella hellineet kesälomalaisia jo useiden päivien ajan. Helteeseen on vaikuttanut osaltaan myös se, että täällä on ollut erittäin tyyntä viime päivinä. Monestihan täällä saattaa mittari näyttää hurjiakin lukemia aina siihen asti kun astelee ovesta ulos ja karu tuulen tuoma totuus paiskautuu päin kroppaa. Nyt pieni tuulenvire on vain ollut positiivista!

Itse en ole koskaan oikein ollut rantaihminen. Lapsena kyllä saatoin kolmekin kertaa saman päivän aikana pyöräillä uimaan, mutta aikuisena uinnit ovat jääneet niin vähiin että ensimmäisenä Ahvenanmaa kesänämme en tainnut edes saada talviturkkia heitettyä (ja sekin oli todella kaunis ja lämmin kesä). Yksi lapsistamme on myös pitkään pelännyt vettä meille tuntemattomasta syystä (siis aivan hysteerisesti aikanaan), ja sekään ei ole mitenkään lisännyt tätä rantaintoilua. Ja kerran erehdyin menemään yksin lasten kanssa rannalle, silloin lapsemme olivat kaksi, kolme ja kuusi vuotta vanhoja. Siinäpä sitten yritin pitää kaikki pinnalla. Mutta lapset kasvaa ja ajat muuttuu ja nyt on parina päivänä menty lasten kanssa rannalle. Ja olen jopa nauttinut. Yksinkin.  Ja puolet lehdestäkin sain luettua. Mutta vain puolet, kuuden tunnin aikana. 

Kirjoitin kesäkuussa täällä kuinka olen löytänyt uuden lempirantani. Sen jälkeen olen viimeisen viikon sisään löytänyt kaksi uutta lempirantaa. Eilen vietimmekin lähes kuusi tuntia Nabbenin rannalla lasten kanssa. Nabbenin ohi olemme ajaneet viikoittain keskimäärin neljä kertaa edestakaisin, se tekee kahdeksan rannan ohitusta viikossa. Se siis tekee yhteensä n. 840 kertaa täällä asumisen aikana. Kerran olemme keväällä käyneet rannan leikkitelineillä kääntymässä. Nyt oli siis suurensuuren askeleen vuoro; mennä uimaan ja rantailemaan tuolle yhdelle suosituimmista rannoista. Ja kävimmekin siellä sekä torstaina ETTÄ lauantaina. Torstaina olimme poikien kanssa vain noin tunnin ja eilen palasimme rantapaikalle kaikkien kolmen kanssa. Torstaina ylämaankarjakin tuli ylvimisensä jälkeen rantakaislikkoon moikkailemaan, aitaus kun yltää mereen asti. 
Mikä idylli; kirkasta vettä, taustalla Maarianhamina ja punaisia venevajoja ja sitten vielä lehmiä! Välillä sitä pysähtyy miettimään, että onko tämä paikka edes todellinen.






Torstaina lehdessä varoiteltiin sinilevästä, sitä kun jo joillekin rannoille oli saapunut. Perjantaina joku kyseli ´Föräldrar på Åland´(vanhemmat Ahvenanmaalla) FB-ryhmässä sinilevästä. Tuo ryhmä on kyllä sellainen ´täällä-kysytään-ja-tiedetään-kaikki´ -palsta. Lauantaiaamuna sitten jännittyneenä itsekin kirjoitin kysyäkseni levätilanteesta, ettei tarvitsisi turhaan Maarianhaminaan ajella. Vastausta ei kuulunut ja riskillä lähdimme. Ja onneksi lähdimme. Kuusi tuntia vierähti hujauksessa.

Ranta on todella mahtava pienten lasten kanssa; vesi on kirkasta, pohja matala erittäin pitkälle ja uinti/hyppylautoista lähin on myös niin matalalla että pienetkin lapset voivat siitä huoletta hyppiä. Ja vaikka on heinäkuu ja turistikausi parhaimmillaan niin rannalla on ERITTÄIN paljon tilaa! Liekö muut paikalliset karanneet mökeilleen. Suosittelen!

Täältä löydät kartat joissa on merkittynä Ahvenanmaan yleiset pienemmät ja suuremmat uimarannat.