31. toukokuuta 2018

Aikaa 1h - mitä näytän turistille?


Vaikka olen asunut täällä nyt kaksi vuotta, tuntuu kuin mitään en vielä olisi ehtinyt nähdä. 


Jos minulle annettaisiin tunti aikaa näyttää jotain pientä Ahvenanmaalta, suuntaisin Maarianhaminasta etelään kohti Järsötä. Kun ensimmäisiä kertoja vierailimme täällä, saimme asua ystäviemme luona lähellä Järsötä, ja en ollut uskoa sitä kauneutta jonka matkalla voi kohdata. Vain pelkästään tie tuonne perukoille monine siltoineen ja merimaisemineen on uskomaton.
      






Matkalta löytyy Nåtön suosittu luontopolku, josta löytyy mm. orkideoita ihailtavaksi. Juuri nyt on paras aika suunnata sinne!







Järsössä on mahtava luontoilualue, jossa usein perheenä vierailemme, jokaisena vuodenaikana. Syksyisin tyrnipuskat tuoksuvat, talvella jää leikittelee meren kanssa. Täällä lapsetkin viihtyvät kallioilla kiipeillen, käärmeitä vaan kannattaa aurinkoisella säällä varoa. Polkujen lähtöpaikalla on myös grillipaikka (mitä valitettavasti kovin monestakaan paikasta ei tunnu löytyvän). 









Järsössä sijaitsee myös yksi ehdoton lempikahvilani Stickstugan Hantverk & Café.  Kahvila itsessään on elämys; käsityöpuoti, vieraille avoin puutarha ihanine yksityiskohtineen ja kasvihuoneineen. Ja ne kakut! Ai että, eipä sitä tiedä mitä valitsisi. 


Kahviloista tulen kirjoittamaan lisää myöhemmin, ja jaan suosikkini. Sanoisinko kuitenkin näin, että itse kaipaan erikoiskahveja tarjoavia kahviloita, niitä kun ei kovin montaa ole. Mutta tavallinen kahvikupponen yleensä unohtuu sen muun rinnalla. Ja kesällä tämä on oikein kahviloiden paratiisi, yksistään meidän kotoa viiden kilometrin säteellä on kesäisin neljä kahvilaa - ja me asumme maalla. Kesäsesongin jälkeen sitten valikoima pienentyykin melkoisesti. 

30. toukokuuta 2018

Kaksi asiaa arjessa


Ennen tänne muuttoa mieltäni askarrutti ainoastaan kaksi asiaa joihin en ehkä koskaan tottuisi. Ja nyt kun olemme asuneet täällä kaksi vuotta, huomaan että ei ole oikeastaan kuin kaksi asiaa joita mantereelta ikävöin. 
Tuuli. 
Loskainen ja pimeä syksy. 
IKEA. 
Kirppikset. 

Täällä tuulee aina. Idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä ja kaikkien niiden välistä. Niskani ja hartiani ja alaselkä ovat yhtä herkät vedolle (ja tuulelle) kuin vanhemmallakin rouvashenkilöllä. Pelkäsin siis etukäteen etten koskaan tottuisi tuuleen. Enkä kyllä vielä ainakaan toistaiseksi ole tottunut. Toukokuun aurinkoisina päivinä ja tuulettomalla säällä on jopa kuuma (nyt onneksi on saatu nauttia lämmöstä), mutta mereltä puhaltaessa kylmä (jäinenkin) viima on erittäin tuttu juttu alkukeväästä ja muistuttaa ettei talvesta niin kauaa vielä olekaan. Syysmyrskyillä yölaivat eivät aina pääse pysähtymään satamassa - and believe me, tästä on perheen sisäistä kokemusta sekä mennessä että tullessa. Kun kolmelta yöllä käy turhan kierroksen satamassa ja palaa kylmentyneeseen kotisänkyyn ja siten peruuttaa seuraavan päivän palaverin tai kun ei pääsekään laivasta ulos ja kotimatka muuttuu Tukholman risteilyksi.  Silloin tietää luonnonvoimien olevan meitä suurempia. Ja asuvansa saarella. 
Mutta pyykit kuivuu nopeaan. 

Ensimmäinen syksy ja talvi nyt ei paljon Turun räntäisistä eronnut ja viime talvi oli täälläkin superpitkä ja superhyvä - iloittiin. Erehdyin. 

Turun vuosinamme totuin siihen että IKEA on lähellä. En minä siellä usein vieraillut, mutta kieltämättä konsepti jossa viet lapset leikkimaailmaan ja juot itse (ilmaisen!) kahvin sillä aikaa on ihan ikävöimisen arvoinen. Ja kun muuttaa ja tarvitsee patjan ja pöydän ja teekannun ja kaikkea ei voi paikallisesti ostaa rahapussin takia niin ei tarvisi lähettää miestä meren yli Ruotsiin. Siellähän täältä monet käy säännöllisesti päiväseltään ostosreissuilla. 

Ja onhan täällä kirppiksiä. Mutta ei mitään verrattuna mantereeseen. Puhun tästä vuosien kirppis-kokemuksella. Täällä tarjonta on hyvin rajattua, mikä ei sinänsä saaren asukaslukuun nähden yllätä. Ja kyllä minulla on myös sittaria eli Citymarketia ikävä. Niitä lastenkenkähyllyjä erityisesti. Täällä oikeastaan pitää mennä ihan ihka oikeaan kenkäkauppaan ja maksaa tuplasti ja silti ne ei ole parempilaatuiset ne lenkkarit. Mutta vähäisiäpä ovat ikävöimiseni. 

Onhan tämä vaan loistopaikka, vasta- ja myötätuulessa.