28. toukokuuta 2020

Kesän 2020 uutuudet Ahvenanmaalla - 5 vinkkiä

Koululaisten kesälomiin täällä meillä Ahvenanmaalla on aikaa vielä reilu viikko, mutta kovasti se kesä on tuloillaan. Tänään uutisten otsikoissa on esiintynyt kotimaanmatkailun ristiriitaisuus puolin ja toisin, ja huomenna toivottavasti hallitus lieventää suosituksiaan ja matkustaminen Suomen rajojen sisällä olisi jopa suositeltavaa talouden kannalta. Ajattelinpa sen ja kesän kunniaksi jakaa muutaman vinkin teille Ahvenanmaan uutuuksista tälle kesälle.





1. Carlsro - tanskalainen kylpylähotelli 

Ahvenanmaan saaristoon, Föglön kuntaan on parhaillaan rakenteilla badhotell - rantahotelli. Tämä tanskalainen kylpylähotellikonsepti ammentaa tyylinsä 1900-luvun alkupuolen tanskalaisista tavoista ja on tiettävästi ainoa laatuaan koko Suomessa.  Aamuauringon sarastaessa vieraat voivat sipsutella rannalle kylpytakit päällä, pulahtaa vilvoittavaan mereen ja lämmitellä sen jälkeen takkatulen äärellä.

Ahvenanmaalais-tanskalainen pariskun-ta Johanna ja Ebbe Delfs  muuttivat Tanskasta Ahvenanmaan saaristoon viime joulukuussa. Carlsron kahvila ja putiikki avaavat ovensa kesäkuussa, hotellin avajaisia vietetään pääsiäisenä 2021. 


Lisätietoa Föglöön matkaamisesta löydät mm. täältä. 








2. Maailman suurin frisbeegolfrata

Koronan aikana ahvenanmaalainen yrittäjyys poiki useitakin uusia ideoita. Yksi niistä on maailman suurimman frisbeegolfradan rakennuttaminen Ahvenanmaalle, aloitteen takana on Ahvenanmaan yrittäjät (Företagarna på Åland). Hankkeen aikana Ahvenanmaan jokaiseen kuntaan (16) rakennetaan rata, ennestään niitä on kaksi täällä (Brändön Lappossa ja Maarianhaminassa). Ratojen on tarkoitus valmistua kesäkuun aikana. 

Frisbeegolf soveltuu kaikenikäisille ja tasoisille pelaajille. Kivaa tekemistä kauniissa luonnossa. Lisää asiasta voit lukea kotisivuilta sekä täältä. 


3. Ahvenanmaan golfklubin täysin uudistettu Slottsbanan

Golfkansa on odottanut tulevaa heinäkuuta malttamattomina. Tulloin vietetään nimittäin Kastelholman linnan vieressä sijaitsevan uuden radan avajaisia. Golfkausi Ahvenanmaalla on muutenkin leudon ja pitkän syksyn johdosta ihanteellinen, pelata voi aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn (ja jopa läpi talvenkin näemmä..). 

Lisää uudistetusta radasta ja muista, jo auki olevista radoista voit lukea täältä. 



4. E-meal - sovellus noutoruoan (take away) tilaukseen 

E-meal on toinen hyvä esimerkki siitä, että Ahvenanmaalla keksitään uutta, kun vaikeudet kohtaavat. Keväällä suunniteltiin ja lanseerattiin puhelimeen ladattava sovellus noutoruoan tilaamiseksi. Kymmenen kilometrin säteellä ruoan voi tilata myös kotiin tai haluamaansa majapaikkaan. 

Ravintoloita tulee sovelluksen piiriin lisää tasaiseen tahtiin. Lisätietoa löydät Facebookista täältä tai kotisivuilta täältä


5. Sunnan II - lounas- ja päivällisristeilyt 

Kun vielä asuimme Turussa, totuimme siihen, että Aurajoen varsi oli täynnä mitä erilaisempia ravintolalaivoja. Osa niistä risteili ja osa oli paikoilleen ankkuroituina. Nyt Ahvenanmaallakin pääsee risteilemään tunnelmallisesti lähivesistössä ja samalla hyvää ruokaa nauttien. 

Sunnan II tulee liikennöimään Merikorttelin ja Kastelholman välillä.
Lisätietoja löytyy täältä. 






E-meal kuva: E-mealin Facebook-sivulta

25. toukokuuta 2020

Koko Ahvenanmaa juhlii - Micke voitti Robinsonin

Maaliskuun ensimmäisten päivien jymyuutinen myös täällä blogissa oli se, että ahvenanmaalainen tähtikokki Michael "Micke" Björklund on yksi Robinsonin (Ruotsin Selviytyjät) kilpailijoista. Ja kukapa olisi uskonut, että Micke vie voiton? Sitä ei nimittäin meinannut Micke itsekään uskoa, hänen tavoitteenaan kun oli olla tippumatta ensimmäisenä pois.. Ja niin vain Micke voitti koko kisan ja kipusi jakson 51 päätteeksi voittajana nostamaan pokaalin! 17 000 hakijan joukosta voittajaksi, siitä saa ja siitä pitääkin olla ylpeä!

Tunnelma täällä Ahvenanmaalla on siis hieman sama kuin jääkiekon MM-kisojen voiton osuessa kohdalle. Kaikki iloitsevat - eivätkä suotta. Ruotsalaislehdet julistavat kilpaa, kuinka Micke oli kilpailun lojaalein ja läpikotaisin kiltti ihminen, joka ei sortunut (ei osannut, heh) keplotteluun tai ollut ilkeä ketään kohtaan. Ja sellainenhan se meidän Micke on, hänestä kaikki pitävät. Monella tapaa taitava, joka ei tee itsestään suurta numeroa ja on ystävällinen kaikille. Hyvyys palkittiin, ja sitä on ilo katsella ja juhlia tässä kylmässä maailmassa. Micke osoitti, että kuka tahansa voi pystyä mihin tahansa. Todellinen esimerkki meille kaikille!

Nyt viimeistään myös pieni Ahvenanmaa on saatu ruotsalaisten kartalle. Monelle Ahvenanmaa on tuntematon, mutta Micke on tehnyt maakuntaamme tunnetuksi alun mainoskuvista lähtien. Kilpailijoillahan sai olla hyvin niukasti vaatteita mukana, joten vihreä Åland -t-paita on varmasti iskostunut jokaisena ohjelman iltana 800 000 katsojan verkkokalvoille ja muistin sopukoihin. Micke jos joku on tehnyt arvokasta PR-työtä turismista elävälle maakunnallemme. Nyt vain toivotaan, että tuo mainostyö kantaa hedelmää sinne saakka, kun matkustaminen Ruotsista on jälleen mahdollista. 

Tiukan kilpailun palkinnoksi voittaja saa noin 48 000 euroa, ja niistä osan Micke aikoo lahjoittaa Ahvenanmaan ruokapankille, jolle lahjoitus näin koronan lyömänä keväänä on enemmän kuin tervetullut. Rahoilla lahjoitetaan ruokakasseja niitä tarvitsiville. 

Onnittelut siis vielä kerran Mickelle - upea suoritus!


Micken Instagram-tili löytyy täältä.

Ja YouTube-kanava täältä.


Lisää voitosta voit lukea vaikkapa näistä lähteistä:

Turun Sanomat

Aftonbladet
Expressen
Svenska Yle
Nya Åland (maksumuurin takana)
Ålandstidning (maksumuurin takana)

Kuvat: Robinson/TV4, mustavalkoinen/ M. Björklund pressikuva

24. toukokuuta 2020

Keväinen Ahvenanmaa - 3 x luontokohde

Ihana kevät on saapunut jo aikaa sitten tänne Ahvenanmaalle! Tuuli mereltä on edelleen aika viileää, vaikka kesäkin on jo kolkutellut ovelle. Parina päivänä on nimittäin pärjännyt jo kesävaatetuksessa. Toukokuu on mitä ihaninta aikaa täällä saaristossa. Luonto muuttaa muotoaan päivittäin, kun kukat kukkivat kilpaa vuorotellen. Luontoa rakastavalle tämä on oikein paratiisi tähän aikaan vuodesta. 

Luontokohteista täällä ei ole pulaa. Mielestäni eri luontokohteet ovat käymisen arvoisia kaikkina vuodenaikoina, nekin kun muuttavat muotoaan luonnon eri vaiheissa. Mutta on minulla myös muutama suosikki näin keväällä, ja halusinkin jakaa ne myös teille.


Ramsholmen - valkoisen meren loistoa


Ramsholmenin luonnonsuojelualue on yksi Ahvenanmaan suosituimmista luontokohteista keväisin. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että paikka sijaitsee suhteellisen lähellä Maarianhaminaa ja retkipolku on pituudeltaan 1,5 kilometriä. Tämä kohde siis soveltuu hyvin kaikenikäisille. Hävettää lähes myöntää, että vasta tänä keväänä pääsin käymään tuolla itse ensimmäistä kertaa. Ja tästä lähin aion ottaa tämän jokavuotiseksi kohteekseni.

Vaikka kuinka olisi nähnyt paikan valokuvista, ei valkovuokkojen merta tahdo uskoa todeksi. Näky on lumoava ja satumainen. Valtava kukkameri vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Tämä onkin erittäin suosittu kohde perhekuvauksiin. 

Ramsholmen sijaitsee siis Jomalan kunnan puolella, Maarianhaminasta ajetaan 5-10 minuuttia Eckerön suuntaan. Pyörälläkään aikaa ei kulu kuin 15-20 minuuttia. Alueen vieressä sijaitsee myös jäätelökioski.








Nåtö - orkideoiden tulitusta 


Vuosi sitten keväällä pääsin ensimmäistä kertaa käymään Nåtön luonnonsuojelualueella. Nåtö sijaitsee Maarianhaminasta suoraan etelään, noin kuuden kilometrin päässä. Täällä lehdesniittyjen keskellä kiemurtelee luontopolkuja kolmen kilometrin verran. 

Nåtön tunnetuimpia asukkaita lienevät Aatami ja Eeva, orkideat, joita saavutaan ihailemaan pidempienkin matkojen päästä. Kevään vehreys yhdistettynä meren sinisyyteen vetävät kyllä itse kunkin sanattomaksi. Tänne kannattaa varata hyvät eväät ja paljon aikaa - sitten vain nauttimaan. Kattavamman selostuksen ko. paikasta löydät aikaisemmasta kirjoituksestani täältä




Herrö - vehreä vakiokohteemme


Mikään ei voita Herrön luonnonsuojelualuetta, ainakaan meidän mielestä. Tästä paikasta on tullut näiden neljän vuoden aikana yksi perheemme vakiokohteista ja täällä olemme vierailleen lukuisia kertoja. Polkuja täällä riittää 1,6 kilometrin edestä ja niemen kärjessä on lintutorni, josta voi bongata niin merikotkia kuin laivojakin. Kaikki Turku-Tukholma linjan laivat ajavat tästä aivan vierestä. Herrö sijaitsee Lemlandissa, noin 30 kilometrin päässä Maarianhamista ja noin 22 kilometrin päässä Långnäsin satamasta. 

Herröskatanin alue lumoaa erityisesti keväisin. Täältä voi bongata niin miekkavalkkua, verikurjenpolvea kuin mäkimeiramiakin. Ja paljon, paljon muitakin kasveja. Kallioilla on ihana nauttia meritunnelmasta ja pieneltä hiekkarannalta voi pulahtaa uimaankin. Kesäisin täällä myös törmää laiduntaviin lampaisiin. Uudistettuja grillipaikkojakin löytyy kaksi. Auringonlaskut täällä vetävät sanattomaksi.







Lisätietoja kohteista löydät Visit Ålandin sivuilta

13. toukokuuta 2020

Back to school - etäkoulu ohi Ahvenanmaallakin



38 koulupäivää. 
8 viikkoa.
150-200 koulutuntia. 
Niin kauan tätä kesti. 

18. maaliskuuta söimme miehen synttärikakkua aamupalalla ja valmistauduimme ensimmäiseen etäkoulupäivään. Silloin kukaan ei vielä tiennyt kauanko koulua käydään kotoa, eikä varsinkaan sitä, mitä tämä aika tuo tullessaan. Ensimmäiset päivät menivät kaaoksessa, kun kolmen oppilaan Wilma-viestit, sähköpostit ja Skypet piippasivat viestiä kolmelta luokanopettajalta, kolmelta matematiikanopettajalta, saksanopettajalta, musiikinopettajalta sekä rehtorilta. Osa viesteistä tuli Wilmaan, osa lapsille sähköpostiin ja osa molempiin. Välillä niitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kun kukaan ei tiennyt mitä missäkin oli ja oliko kaikilla nyt kaikki linkit vai ei. Wilma on rantautunut tänne Ahvenanmaalle hieman myöhemmin kuin sinne mantereelle, mistä olen ollut ihan kiitollinen. Nyt keväällä olen kuitenkin ollut kiitollinen, että Wilma on ollut käytössä meilläkin. (Wilma on siis koulujen käytössä oleva verkkopalvelu, joka toimii mm. koulun ja kodin välisenä tiedotuskanavana - netissä ja puhelimen sovelluksella.) Vaikka välillä olenkin meinannut pyörtyä viestien määrään.

Ensimmäiset kaksi päivää ajattelin, että teen töitä samalla kun lapset opiskelevat keittiönpöydän ympärillä. Arvatkaapa vain, että miten siinä kävi. Ensimmäisinä päivinä elättelin myös hienoa suunnitelmaani, että nyt voin etsiä ja käyttää lisämateriaalia kaikista oppiaineista myös suomeksi. Lapset kun luonnollisestikin käyvät koulua ruotsiksi, niin monet erikoissanastot jäävät vajaaksi suomen kielellä. Lapset ovat usein koulussakin ensimmäisinä valmiita kaikissa tehtävissä, ja kaipasivat lisätehtäviä. Näin siis tilaisuuteni tulleen!  Löysin ja näytin planeetoista kertovaa materiaalia ja teetin Risto Räppääjä äänikirjan tehtäviä suomeksi. KiVa-konseptin pelikin löytyi suomeksi. Siihen se sitten jäikin. Ihan kiva ajatus, noin niin kuin teoriassa. Liika vaan oli liikaa.

Monissa perheissä elämäntahti helpotti, koska harrastuksetkin jäivät tauolle. Mutta ei meillä. Jalkapallon eri ryhmistä tuli videoita ja ohjeistuksia kotona harjoitteluun, tanssista samoin videoita ja klarinetti-, rumpu- ja bassotunnit on pidetty normaalisti kerran viikossa - Skypen tai Zoomin välityksellä. Rumpusetti ei muuten kestä ääntä kovinkaan hyvin, ja siksi on sitten lähetelty myös Dropboxin kautta videoita opettajalle. Ja itse tunnilla toinen vanhemmista on kuvannut iPadilla Zoomin kautta tapahtuvaa harjoittelua. Siinä kuule väsyy muuten käsivarret kivasti 45 minuutin aikana, koska kuvauskulma pitää olla ylhäällä, jotta koko rumpusetti mahtuu kuvaan. Ja soittotuntien siirtyminen netissä tapahtuvaksi on vienyt kyllä selvästi enemmän energiaa sekä lapsilta että aikuisilta, kuin kaupunkiin ajaminen. Mutta siihenkin on totuttu. Ja syksyllä en aio valittaa, kun kuskailen lapsia sinne ja tänne ja vielä viidenteenkin paikkaan.

Entäs se koulu? No, reilun viikon jälkeen alkukaaos onneksi järjestyi omiin uomiinsa. Opettajien viestintä oli kootumpaa, viestien määrä väheni. Lapset oppivat käyttämään Skypeä ja viestittämään opettajien kanssa sähköpostitse. Sitä onkin kuulkaas etukäteen vaikea kuvitella, että kuinka kauan yhden kuvan liittämiseen sähköpostin kylkeen pienellä ihmisellä voikin kulua aikaa. Oma ensimmäinen kerta kun on jo unohtunut. Onneksi. 

Väsymys. Kaikki ovat olleet väsyneitä. Paljolti varmastikin uuden tilanteen ja sen tuoman muutoksen johdosta. Ja tietenkin niiden ruutujen. Meillä kun ei ole televisiota eikä iPadeja eikä puhelimiakaan kahdella nuorimmaisella, niin ruutuajan kasvu on ollut varmaan +1000% normaalista. Saavat he siis katsoa ohjelmia tietokoneelta ja tietyt pelit on ladattuna omaan puhelimeeni (lapsille siis, heh!), mutta onhan se määrän kasvu ollut aivan räjähdysmäistä. Ei ihme jos väsyttää. 

Normaali päivärytmi on kuitenkin löytynyt ja muodostunut. Koulupäivä pystyttiin aluksi aloittamaan samaan aikaan kuin koulussa, eli 8.30, mutta salakavalasti aloitus on siirtynyt lähemmäksi 9.00, välillä jopa 9.30. Hienosti ovat kuitenkin kaikki lapset suoriutuneet kaikista tehtävistään. Erityisen kiitollinen olen ollut, että suuria ponnistuksia ei ole tarvinnut tehdä liikuntatuntien ja taideaineiden suhteen. Niitä puuhia kun lapsilla on muutenkin jo omasta takaa. Äiti taas on saattanut usein huidella menemään aamutakissaan ja kylmettynyt kahvikuppi kourassa aamuhorkissaan pitkälle yli välitunninkin. Ei siis mitään eroa normaaliin. (Varmuudeksi lisään, että kotikonttorin työasuun).

Tappelua sisarusten välillä on ollut entistä enemmän. Tietenkin, kun koko ajan pitää toista katsella. Mutta niin on myös kivoja hetkiä. Sisarusrakkautta, hyvässä ja pahassa. Ja onneksi on sisarukset, niin aika ei ole niin pitkäveteistä. Siitä olen ollut kiitollinen, varsinkin meidän veljesten kohdalla, joilla ikäeroa on vuosi ja seitsemän kuukautta. Ja onhan tämä ollut kaikessa hullunkurisuudessaankin ainutlaatuista aikaa. Toisaalta, meillä lapset ovat olleet pitkään kotihoidossa (kaksi vanhinta eivät käyneet edes päiväkodissa ja nuorinkin vain vuoden ennen eskaria) ja ovat tulleet aina koulupäivän jälkeen kotiin. Olen siis jo vuosia tottunut työskentelemään vahvan äänimaailman, sisarustappeluiden ja keskeytysten maailmassa. Siksi tämä ei ehkä maailman suurin muutos ollutkaan. Täällähän minä muutenkin kotona työskentelen. Aamupäivän hiljaisuus tosin on mennyt. 

Vaikka tilanne on ollut kaikkea kaoottisuuden ja järjestelmällisyyden väliltä, niin kyllähän tämä on toiminut ja sujunut hyvin! Noin niin kuin loppuarvosanana. Opettajat ja rehtori ovat tiedottaneet hyvin ja järjestelleen kaiken niin hyvin kuin vain voi! Ihailen ja olen kiitollinen. Ja kyllä täällä Ahvenanmaalla kouluun kaipaa niin opettajat kuin oppilaatkin, en ole kuullut mistään mitään negatiivista koulujen avaamiseen liittyen. 

Huominen on varmasti outoudessaan ihana. Yhtäkkiä aamupäivät ovat hiljaisia. Töihin voi keskittyä ilman keskeytyksiä. Hiljaisuus, sitä olen kaivannut eniten. Ja sitä arvostan huomisessa eniten.

Naurahdin tänään eräälle tutulle, että saas nähdä kuinka kauan tässä kestää palata tavalliseen rytmiin. Ehkä sen kolme viikkoa, ennen kesälomien alkua. Mutta vaikka kesälomat alkavatkin 5.6 (täällä siis koulua viikon pidempään kuin mantereella), niin onhan se ihan eri olla kesälomalla kuin käydä koulua tiukalla aikataululla. 

Toisaalta tuntuu, että tämä kevät on kestänyt ikuisuuden. Mutta sitten sitä kuitenkin ihmettelee, että joko tässä meni kaksi kuukautta. 

17 tuntia. 
Sitten se alkaa. 
K O U L U .

Yhteiskuntaopin tunneilla käsiteltiin
Ahvenanmaata ja omaa kuntaa.
Luovuus lentää kun ruutuja ei ole. Tämän idea lähti
kardemummaputkilosta ja veljekset toteuttivat alusta asti itse.
Pari kertaa vanhin lapsista on käynyt koulua autosta
tai lautasta käsin. Tässä matkalla hammaslääkäriin.

Ja kuvamuisto toiselta viikolta, Instagram-stooreista. 


6. toukokuuta 2020

Kuvasatoa saaristomaisemista - Degerby, Föglö

Välillä tuntuu, että täällä kotona seinät kaatuu päälle. Toisaalta tämä korona-arki on ihan samanlaista kuin aina ennenkin, koska toimistoni sijaitsee kotona. Mutta tässä on nyt pian kaksi kuukautta menty niin, että koko perhe on kotona koko ajan ja menoja ei ole laisinkaan. Ollaan siis tiiviisti kotona, koko porukalla. Kerran viikossa, korkeintaan kaksi, käydään kaupassa. Nyt lasten jalkapalloharjoitukset ovat sentään alkaneet, niin on hiljaisuutta tarjolla muutama tunti viikossa. Ja ensi viikolla alkaakin sitten koulu. Ja siihen loppuu varmasti se seinien kaatuminenkin. Ihan hyvin tässä on siis mennyt, ei siinä mitään. Mutta kyllä välillä tekee hyvää nähdä vähän muitakin maisemia. Kuten eilen. 


Kävin eilen haastattelureissulla Ahvenanmaan saaristossa, Föglössä. Ja miten ihanaa olikin nauttia saariston tunnelmasta edes se pieni hetki. Tytär lähti käymään kaverinsa luona samalla ja etäkoulun saksan tunti sujui sitten iPadin välityksellä autossa, lauttaan kävellen ja lautassa - äiti kun oli unohtanut Skype-tunnin vain omia aikataulujaan ajatellessa.

Vaikka meiltä ei aja satamaan kuin kymmenisen minuuttia ja lauttamatka kestää puoli tuntia, niin kummasti siinä puolen tunnin aikana pääsee siirtymään aivan eri maisemiin ja tunnelmaan. Eiliselle osui vielä yksi kevään kauneimmista päivistä. Tässä siis muutamia kuvia teillekin nautittavaksi. 


Föglö on yksi Ahvenanmaan 16 kunnasta. Föglö on saaristokunta, jonka asukasluku on noin 520. Lauttamatka Lumparlandin Svinöstä Degerbyhyn kestää puoli tuntia. Olen maininuut Föglön yhtenä vihjeenä tässä blogitekstissäni: Ilmaista tekemistä Ahvenanmaalla - viisi vinkkiä!

Onko Föglö sinulle tuttu?