18. heinäkuuta 2019

Maarianhaminan ihastuttavat putiikit

Haluan lyhyesti vinkata parista ihanasta pikkuputiikista Maarianhaminan keskustassa. Jos liikutte Maarianhaminassa niin menkää ihmeessä ihastumaan, tutustumaan ja rakastumaan:

Edith´s Vintage & Design
Ihastuttava sisustuskauppa, josta löytää mm. ranskalaista vintagea, maistuvia tuliaisia, ihastuttavia yksityiskohtia sisustukseen ja ihania vaatteita. 

Kesällä auki ma-pe 10.00 - 18.00, la 10.00 - 16.00
Norragatan 1, Maarianhamina

Kotisivut löydät täältä, Instagramiin pääset täältä.








Viktor Crafts & Design
Tämä putiikki on pullollaan ahvenanmaalaista käsityötä, kierrätysmateriaalista valmistettuja uniikkeja vaatteita, paikallisia herkkuja sekä ihania vintagelöytöjä. Tiloissa on avattu heinäkuussa myös uusi kahvila.

Kesän aukioloajat ma-pe 10.00 - 18.00, la 10.00 - 16.00
Torrgatan 15, Maarianhamina

Kotisivuille pääset täältä, Instagramin puolelle täältä.

(Yläkerran galleriassa on näytillä paikallisen keramiikkataiteilijan Judith Kuitusen töitä 3.8 asti.)












 Olivatko nämä sinulle tuttuja paikkoja?


16. heinäkuuta 2019

Kesä(loman) puoliväli - ja ahdistus kasvaa


Kesäkuun alussa lomailtiin pari viikkoa ihan luvan kanssa. Sitähän aina sanotaan, että yrittäjät eivät kesälläkään lomaile, mutta kylläpäs lomailee, ainakin tämä yrittäjä. Tässä on sen verran rankkoja vuosia ja kuukausia taustalla, että ilman lomia hyytyisin ihan tosissaan. Lomamatkan (Tanskaan ja Skånen mökille) jälkeen olikin tarkoituksena kaivaa tietokone esiin sen kaikkein pisimmän kirjoitusprojektin tiimoilta. Mutta niinhän tässä nyt vain on käynyt, että sellaista seesteistä ja rauhallista kirjoitusaikaa ei ole vain millään oikein tahtonut löytyä. Miehellä on työnsä ja lapsilla kesälomansa. Ja minä sitten käytännössä olen niitä muita työtehtäviä hoitanut tässä keittiön pöydällä sisarustappeluiden keskellä. Ei mitään seesteistä, katkotonta eikä varsinkaan luovuutta pursuavaa kirjoitusaikaa siis. Lyhyemmät projektit ja kuvien käsittely ja kuittipinot sujuu ihan hyvin tämän kaiken katkonaisuuden keskellä, kunhan vain muistan ruokita itseäni ja jälkikasvuani (ja hakea sen erotuomarin pillin), mutta sellaiseen syvään ja luovaan tilaan sukeltaminen kyllä vaatii vähän enemmän.  


Viimeiset päivät olen suorastaan ollut ihan ahdistunut, kun tuntuu, että pian koko kesä on mennyt ja en ole saanut mitään aikaiseksi niistä asioista mitä olisi pitänyt saada. Toisaalta olen myös rasittunut  yöunianikin myöten eräistä ikävistä työasioitani koskettavista kuvioista ja olen niiden valossa joutunut myös punnitsemaan tiettyjen velvollisuuksieni mielekkyyttä, että kauanko haluan itseni niihin tiettyihin asioihin sitoa. Enempää en niitä tässä lähde ruotimaan, mutta välillä muiden ihmisten toiminta vaikuttaa meidän vastuualueeseemme liiankin paljon ja silloin on syytä miettiä, että missä rajat menevät, jotta pystymme toimimaan mielekkäästi ja itseämme henkisesti liikaa rasittamatta. Toisaalta olen myös saanut positiivista palautetta eräistä työkuvioistani ihan paikallisradiota myöten (jos ruotsi taittuu, niin laita kuunnellen tästä), joten siitä positiivisesta vaan pitäisi nyt osata vahvemmin tarrata kiinni.

Tekemättömien asioiden lista on nyt ainakin osittain tässä:
- Vieras- & työhuoneen tyhjennys (nyt sekainen varasto) ja pintaremontti
- Kukkapenkkien sunnittelu, raivaus ja hoito
- Kanahäkin rakentaminen ja kanojen hankinta
- Terassien lakkaus
- Kiipeilytelineiden ja keinun lakkaus
- Ikkunoiden pesu (niin, se pitäisi tehdä keväällä.... I know!)
- Vaatehuoneen järjestely
- Saunan korjaus ja pintaremontti
- Kirppistavaroiden lajittelua
- Miljoona blogitekstiä (materiaalit odottaa)
- Auringonlaskujen kuvausta
- Matka saaristoon (päivien buukkaus ja matkajärjestelyt)
- Matka Satakunaan (päivien buukkaus jo melkein valmis)
- Matka Helsinkiin (ehdotetun päivän vahvistus ja lippujen varaus)
- Ja kirjan kirjoitus

Ja tiedän kyllä järjellä, että tätä kesälomaa on vielä jäljellä (siis lasten kesälomaa, ennen kuin normaali arki taas alkaa). Mutta kun nyt on menty sen rajan yli, että pääkopan tieto ei enää oikein siirry muuhun osaan tätä ihmistä, niin sitten vain ahdistaa se, että kesä loppuu ihan kesken. Eilen vielä kaiken kukkuraksi viruin kuumeisena sängyn pohjalla, joten tämän viikon suunnitelmatkin menivät vähän sotkuun. Perjantaina on edessä seuraava reissu Ruotsin sukulaisiin appivanhempia juhlimaan ja ennen sitä olisi lasten kaverikyläilyjä, viikkosiivousta, vieraita Ruotsista, pakkausta ja päiväretki lasten kanssa Eckeröön (osittain työmatka). Eli kaikkea ihan kivaakin, mutta ei ei niinkään seesteisyyttä. 

Kai tässä nyt vaan pitää yrittää listata myös kaikki se, mitä on saanut aikaan:
- Ensimmäiset omat perunat sitten lapsuusvuosien (kokeilin kasvatuslaatikkoa ja hyvin toimi)
- Kesäkukkien kauneus ja yrttimaa
- Kahdet lastenjuhlat (11 vuotta ja 8 vuotta, nekin on aika rumbia)
- Lasten uimakoulu (viikon verran vienti ja/tai vienti ja haku)
- Useampien vieraiden kestitseminen
- Kylpyhuoneen suursiivous
- Nurmikon leikkuu 3-4 kertaa
- Mies rakensi hienon telineen vaijerikeinulle 
- Yhden kukkamaan siistiminen ja jatkaminen 
- Seljankukkamehun tekeminen (pitäis kyllä lisätä vielä tonne tehtävienkin listalle, sitä sais nyt tehdä pakkaseen enemmänkin)
- Monien kuvien ottaminen varastoon tulevia kirjoituksia varten
- Kirjanpidon tekeminen (tänään väänsin rästihommia neljä tuntia aamutakissa)
- Joka viikkoinen viikkosiivous
- Kymmenet koneelliset pyykkiä (pesu ja lajittelu)
- Kahden ja puolen viikon työsopimusta vastaava työmäärä Eckerön kuntaan
- Onnistuneen mainoskampanjan läpivieminen

No, kai sitä nyt vaan pitäisi sitten tuijottaa tätä tehtyä listaa loppuilta, että se menisi tuonne pääkoppaankin... Olen aikanaan käynyt läpi loppuunpalamisen ja senkin takia tunnistan aika hyvin niitä omia rajojani. Ja joskus valitettavasti juoksen päin seinää. Nyt en niinkään tekemisieni kanssa ole seinään juossut, mutta muutamat muut asiat ovat painaneet henkisiä voimavaroja vähän liikaakin kasaan. Ja sitten kun ilmassa roikkuu useampia asioita, jotka pitäisi saada kalenteriin sovitettua niin, että ne sopivat myös lähipiirin ja perhekunnan kalentereiden kanssa yhteen, niin se on johtanut siihen, että niitä kaikkia asioita ei ole sitten vielä saanut kirjattua sinne kalenteriin ja sitten jo muutkin odottavat, että koska tulen sinne ja tänne (koska heilläkin on muuta elämää) ja se puolestaan kasvattaa hieman ainakin omia stressitasojani.

Tänään minulla oli tarkoituksena kirjoittaa muutama blogikirjoitus valmiiksi tuolta kirjoitettavien listalta, turistivinkkejä, mutta sormet nyt päätyivätkin kirjaamaan tätä. Toivottavasti jaksoitte välillä tällaistakin turinaa kuunnella ja lukaista. Välillä vaan pitää saada vähän tuulettaa ajatuksiaan muillekin. Ja olla tyytyväinen aikaansaannoksistaan. Ja laskea rimaa. Ja elää hetkessä. Ja uskoa siihen, että huominen on täynnä toivoa. 

Miltäs sinun kesäsi näyttää? Ahdistaako sen loppuminen vai onko arjen rutiinit jo tervetulleita? Onko lomat jo vietetty vain onko sitä lainkaan?

Mustavalkoinen kuva (c): Emilka Everywhere


10. heinäkuuta 2019

Arvonta Facebookin ja Instagramin puolella!

Blogini täytti toukokuussa vuoden ja lupailin jo silloin pientä arvontaa. Nyt vihdoin ja viimein kolean
sään innoittamana keräsin tällaisen paketin Facebookin ja Instagramin puolelle arvottavaksi. Tänään täällä tosin on sää muuttunut erittäin kesäiseksi (ja lapsetkin tarkenevat paremmin uimakoulussa).

Arvon siis tämän paketin (Kalle Blomkvistin taiteilema merihenkinen avaimenperä ja kaksi pakkausta Sarlingsin teetä; ahvenanmaalaista tyrniä sisältävää mustaa teetä ja ahvenanmaalaista sitruunamelissaa sisältävää vihreää teetä) 15.7.2019 Facebookin ja/tai Instagramin kautta osallistuneiden kesken - kun osallistut molemmissa, tuplaat mahdollisuutesi.

Facebookin puolen arvontaan pääset tästä.
Instagramiin pääset tästä

P.S Sarlings on nykyään keskittynyt ainoastaan kahvin paahtamiseen, joten nämä lienevät yhdet viimeisemmistä Sarlingsin teepakkauksista - kannattaa siis ripeästi osallistua arvontaan! ⚓️

Voit lukea viime syksyn vierailustani paikalliseen Sarlingsin kahvipaahtimoon täältä.

5. heinäkuuta 2019

Önningeby - takakonttikirppis ja taidenäyttely

Sunnuntaina silmiini osui mainos takakonttikirppiksestä. En edes tiedä onko se oikea termi suomeksi, mutta tiedättehän, sellainen kirpputori ulkosalla missä ihmiset pystyttää myyntipöytänsä autonsa takakontin eteen. Önningebyn museon pihalla semmoinen olisi nyt heinäkuussa siis joka maanantai kello 18.00 - 20.00.  Olemme ajaneet kymmeniä (varmaan satoja) kertoja tuon museon ohi. Ja monen monta kertaa olen miettinyt, että sinne pitäisi pysähtyä. Nyt viimein sain itseni tyttären kanssa matkaan. Ja pitää kyllä myöntää, että yllätyin täysin. Kun museon ohi ajelee, näkee hienoja vanhoja rakennuksia. Ja kun sitten lopulta astuu yhden rakennuksen sisälle, sinne missä taidenäyttely sijaitsee, niin ei tahdo millään uskoa, että tällainen aarre täältä taas löytyi, meidän saarelta. 

Tällä paikalla siis kokoontui yhteen vuosina 1886-1914 suomalaisia ja ruotsalaisia taidemaalareita. Heidän taideyhteisöään nimitettiin Önningeby-siirtokunnaksi ja heidän joukkoonsa lukeutui mm. Elin Danielson, Edvard Westman ja Hanna Rönnberg. Näyttelyssä on heidän historiaansa käsitteleviä upeita teoksia. Itse kiinnitin erityisesti huomiota Elin Danielsonin esittelyyn. Hän nimittäin on kotoisin Satakunnan Noormarkusta, aivan oman kotitilani lähistöltä siis (itse olen Noormarkuntieltä Lavian puolelta). Hän opiskeli Helsingissä taideyhteisön piirustuskoulussa ja sai senaatilta stipendin Pariisiin. Hän saapui Italian vuosien jälkeen 1886 Önningebyhyn. Hän vietti täällä useita vuosia ja onkin todennut, että "vierailut Noormarkkuun tuntuivat kuin hukkaan heitetyltä ajalta". Tätä minä siellä näyttelyssä sitten naurahtelin, että niin vain me molemmat olimme tuolta Satakunnasta tänne lähes samalle kylälle ajautuneet kaikkien niiden muiden maiden ja kansainvälisten seikkailujen jälkeen. Koin hetken lähes sellaista sielunsisaruutta, jos sitä nyt edesmenneisiin voi kokea. "Hukkaan heitettyä aikaa" ne Satakunnan vierailut. Noh, ei kai nyt sentään. Juuret kun ovat tärkeät.

Taidenäyttelyn puolella on tällä hetkellä esillä Danelle Bergströmin upeita maalauksia, kokoelman nimi kantaa nimeä Våga. Suosittelen ehdottomasti näkemään ja kokemaan tämän kokonaisuuden! Ja kuka tietää, ehkä minut löytää sieltä pihalta jonain maanantaina rojua ja aarteitani myymässä. Kannattaa siis lähteä maanantaisin Önningebyhyn vierailemaan!

Önningebymuseet
Jonesasgatan 3, Önningeby, Jomala
Aukioloajat: Tiistai - Sunnuntai klo 11.00-16.00
Pääsymaksu: 5€/3€

Takakonttikirppis heinäkuussa maanantaisin kello 18.00 - 20.00.
Museo on silloin poikkeuksellisesti auki, ei pääsymaksua. 

Lisätietoa löydät täältä.
















2. heinäkuuta 2019

Autolla Tanskaan, osa 2 - Skagen


Olen jo pitkään halunnut nähdä Tanskan ihanat rannat. Liekö eräällä tanskalaisella televisiosarjalla osuutta asiaan.. Kun aloimme suunnittelemaan matkaamme Legolandiin, halusin lisätä suunnitelmiin myös mutkan Skagenin kautta. 


Skagen on noin 8000 asukkaan taajama Tanskan Jyllannin pohjoisosassa. Tunnetuin Skagen lienee Skagenin sarveksi (tanskaksi Grenen) kutsutusta niemenkärjestä mahtavine rantoineen. Tuolla kaksi merta, Kattegat ja Skagerrak, kohtaavat toisensa. Ja miten hieno näky se olikaan kun aallot löivät toisiaan vastaan. 1800-luvulla täällä on vaikuttanut myös Skagenin maalarit -ryhmä - enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Nykyään turismi on alueen vahvin elinkeino ja se on syrjäyttänyt kalastuksen.

Matkaa Skageniin Frederikshavnin satamasta on noin 40 kilometriä. Välillä matkalla Skageniin näytti siltä kuin olisimme ajelleet autiomaan keskellä. Periltä löytyy maksullinen parkkipaikka, ravintola, pari kahvilaa ja ilmaiset yleisövessat. Alueelta löytyy myös kaunis ja mahtipontinen majakka, meillä vain ei valitettavasti ollut aikaa vierailla siellä sen paremmin. Parkkipaikalta järjestetään myös kuljetuksia traktorivaunulla tuonne Skagenin sarveen. Me kyllä urhoollisesti kävelimme koko matkan vaikka miehen jalassa oli kintukisaapas taannoisen akillesjänteen katkeamisen vuoksi. Mitään aika-arviota tuolle kävelylle en ilmoille uskalla heittää, valokuvauksineen ja evästaukoineen saimme nimittäin parisen tuntia vierähtämään. 

Oletko sinä käynyt Skagenissa?

Autolla Tanskaan, osa 1 - laivat & sillat löytyy täältä

Skagenin keskustaa

Näkymät ravintolasta (itse kävin nappaamassa sieltä
ehkä elämäni kalleimman kahvin mukaani)





Kaksi merta kohtaavat