25. syyskuuta 2019

Viha-rakkaussuhteestani sieniin


Taas on se aika vuodesta, kun voi rämpiä metsässä punkkien seassa sieniä metsästäen. Itse en ole koskaan pitänyt sienistä. Silti metsästän niitä. Ja enhän minä tunnista kuin kahdeksan sientä: 


Kärpässienet (valkoinen ja punainen)
Korvasieni 
Mustatorvisieni
Keltavahvero eli kantarelli
Suppilovahvero
Tatit (tosin en niitä oikein keskenään osaa tunnistaa, kaikki olkoon herkkuja, heh)
Karvarousku

Tänään kun kävelin metsässä ja yritin etsiä suppilovahveroita, niin totesin kaikki vähänkään ruskean väriset tai kellertävät sienet "valesuppiloiksi". Mitä ne oikeasti ovat, en tiedä. Tunnistaako joku tuon kuvassa (tässä alapuolella) olevan sienen? Niitä olisi nimittäin metsä pullollaan.

Kuulun siihen ihmisjoukkoon, joka lapsena raahattiin metsään. Ja usein. Isäni teki töitä metsässä, joten metsäkone oli yksi lapsuuteni lempipaikoista. Siitä pidin, olla isän mukana metsäreissuilla. Silloin oli aina hyvät eväät mukana. Mutta minua raahattiin sinne myös mustikkaan, puolukkaan, sieneen, metsää istuttamaan ja joulukuusen hakuun. Välillä iloisin mielin ja välillä vastahakoisesti. Äitini keräsi myös kaikkia mahdollisia kasveja metsästä ja värjäsi niillä lankoja. Lapsena en sitä tippaakaan arvostanut. Enkä niitä sieniretkiä. Nyt harmittaa, olisin voinut oppia niin paljon enemmän sienistä ja muista kasveista ja värjäämisen taidoista.  Sienet vain oli pahoja, yök. Enkä niitä ole vieläkään oikein oppinut syömään. Kantarelli ja suppilot menevät, voilla ja kermalla. Ja taitavat lapsemmekin olla äitiinsä tulleita.

Silti saan jotain selittämätöntä tyydytystä siitä, kun rämmin, etsin ja löydän metsästä sieniä. Siis niitä, jotka tunnistan ja joita haluan kerätä. Kun niitä ei löydy, harmittaa. Lapsuuteni metsissä minulla on vakiopaikat, jotka eivät koskaan petä. Täällä uudessa asuinympäristössä paikat ovat edelleenkin vielä hakusessa. Ovat tainneet täysin minulta piiloutua. Tai sitten naapurit ovat sienestävää sorttia. 


Tatteja löysin viime viikolla, mieheni ne paistoi ja söi. Me muut tyydyimme muuhun murkinaan. Tänään yritin uudemman kerran tehdä aarrelöytöjäni, en onnistunut. Kyllä nyt kismittää. Pitää varmaan laajentaa reviiriä. Kyllähän minä nyt sentään sieniä aion kerätä. Vaikka en niitä söisikään. 


Mites sinä, rakastatko sienestää? Entäpä syödä sieniä?

18. syyskuuta 2019

ARVONTA Facebookin ja Instagramin puolella!

Täällä sitä ollaan, vaikka hiljaista on blogin puolella  ollutkin. Tulevan työhuoneen katto ja listat on maalattu, tällä viikolla ehkä saadaan paikoilleen uusi lattia. Sitten vielä sisustus (eli kaikkien huonekalujenkin osto..) ja miljoonan laatikon purku (ollut siis varastona vuoden verran tuo tuleva huone). Olen lähetellyt muutamia apurahahakemuksia ensi vuoden projekteihin. Saanut kotisivuni valmiiksi, vaatii vielä käännökset ruotsiksi ja pientä hienosäätöä - sitten tekin saatte nähdä ne. Olen prosessoinut ja itkenyt ja murehtinut ja miettinyt erästä työkuviota - ja lopulta saanut täyden varmuuden ja rauhan sen suhteen - nyt tiedän miten toimin sen parissa ja se ei enää vaivaa yöunia. Olen lisäksi lupautunut toimimaan vaalilautakunnan sihteerinä tuolla Eckerön kunnassa tänä syksynä. Meillä Ahvenanmaallahan on siis kunnallis- ja maakuntapäivävaalit lokakuussa. Pää on välillä meinannut haljeta kaikesta uudesta tiedosta, ja ennen kaikkea kun kaikki pitää opetella ruotsiksi. Mutta olen myös oppinut paljon ja siitä varmasti on hyötyä tulevaisuudessakin. Eilen käytiin läpi ehdokaslistoja ja perjantain kokous menee varmaan myöhääniltaan ehdokkaita numeroidessa. Viikonloppuna onkin sitten edessä Ahvenanmaan ehdoton suosikkitapahtumani, Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlat! Ihanaa!

Kaiken touhun keskellä sain vihdoin laitettua arvontaan ihanan Fiskarens Frun lahjoittaman pipon tuonne Facebookin ja Instagramin puolelle. Käy ihmeessä osallistumassa, aikaa on vielä pari päivää! Pipo on siis valmistettu Brändön Lappossa, jossa kesällä vierailin. Pipo on 50% villaa ja 50% polyakryylia ja aivan ihanan pehmeä. Täällä koleassa syysilmassa sitä ainakin jo kaipailee jotain päähänsä. Tänäänkin aamulla satoi ja tuuli kamalasti, nyt paistaa aurinko. Sää on syksyisen epävakaista. Yöt ovat viileitä ja pian pitää ruveta varmaan lämmittämään taloa taas kunnolla. Kunhan nyt vaan ensin saataisiin nuohooja kiinni, tahtoo olla vaikea tavoittaa. 

Ihanaa viikon jatkoa - ja onnea arvontoihin! 

Facebook-sivuni arvontaan pääset tästä

Ja Instagramin puolella arvonta löytyy täältä.  

Jos siis osallistut molemmissa, niin tuplaat mahdollisuutesi voittaa.

29. elokuuta 2019

Arkeen kiinni - saako siitä edes kiinni?


Arki tuli. Ja vei mukanaan. 
Kirjoitin tämän blogipostauksen jo viikko sitten, mutta koska blogin tekniikka jostain kumman syystä muutti fonttia tahtomattani, niin päätin yrittää korjata sen asian myöhemmin. Ja niin vain vierähti lähes viikko! Ihan kauheeta. Onko arki niellyt sinut mukanaan vai rullaako kaikki kuten ennenkin? Tässäpä ajatuksiani viikon takaa hieman muokattuina.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun koulut ovat alkaneet ja tuskanhiki virtaa kaikkien äitien (ehkäpä joidenkin isienkin) otsilta, koska arki. Täällähän koulut alkavat siis hieman myöhemmin kuin Manner-Suomessa (15.8 tänä vuonna), mutta hieman aikaisemmin kuin Ruotsissa. Puolivälissä mennään. Jälleen.

Koulua on takana viikko (nyt jo siis kaksi). Arviolta tässä kuluu kahdesta neljään viikkoa ennen kuin arki alkaa sujumaan omalla painollaan (kaksi on mennyt, neljä ilmeisesti tarvitaan). Tosin haluaisin tietää, että kuka tuon "omalla painollaan"-termin on keksinyt. Meillä se "omalla painollaan" tarkoittaa aamujen aikataulutuksessa harmaita hiuksia (koska nuorin on taivaanrannanmaalari) ja harrastuskuljetuksia kaupunkiin (18 kilometriä suuntaansa) useana päivänä viikossa,  aikataulutuksia, läksyjen kuulusteluja (lapset tietenkin opiskelevat ruotsiksi ja minä yritän pitää huolen siitä, että sanasto karttuu suomeksikin samoista asioista), pyykkivuoria, äkillisiä ruokaratkaisuja (koska vihaan ruokalistojen tekemistä ja olen spontaani kokki) ja sen lisäksi vielä ihan niiden töidenkin tekemistä kaiken muun ohella. Viime viikolla oli orkesterin ”Kick-off”, tällä viikolla alkoivat soittotunnit (meillä se tarkoittaa klarinettia ja lyömäsoittimia, viulunsoitto on nyt lopetettu - tai ainakin laitettu paussille) ja tanssitunnit. Jalkapalloahan täällä on pelattu kesälläkin, nyt alkaa syksyn matsikausi vielä niiden neljän viikkotreenin lisäksi. Turnauksia kahteen viikkoon on mahtunut kaksi, ja yksi on viikon päästä. Ihan tässä jo hengästyy pelkästä luettelemisesta. 


Uuden mausteensa (haasteensa, heh) tähän tuo se erityinen asia, että nyt meidän nuorimmainenkin lapsi on aloittanut koulutiensä. Vuotta aikaisemmin kuin ikäisensä. Kirjoitin viime syksynä syksyn hulinoista täällä, ja sivusin myös sitä, miksi nuorimmainen aloittaa eskarin vuotta aikaisemmin. Ja onko se eskari edes pakollinen täällä Ahvenanmaalla? Viime syksyn koulupostaus (koulua ahvenanmaalaisittain) löytyy täältä. Se onkin sitten ihan oma tarinansa miten päätös siitä saako nuorimmaisemme aloittaa koulun vuotta aikaisemmin sujui, mutta se vaatinee ihan oman kirjoituksensa. Lyhyesti kerrottuna lapsemme sai muutaman mutkan kautta koululautakunnan päätöksen siitä, että koulun voi aloittaa jo syksyllä 2019. Tästä oltiin yhtä mieltä siis eskarin henkilökunnan kanssa, että hän on koulukypsä. Kauhean yleistä tämä ei kuitenkaan taida olla, että näin päin toimitaan. Tunnen useampia perheitä joissa on aloitettu koulu vuotta myöhemmin vaikkapa sen johdosta, että lapsi on loppuvuonna syntynyt. Itsehän olen syntynyt joulukuun 28. päivä, mutta halusin niin kovasti kouluun, että aloitin sen ikäisteni kanssa. Koko peruskoulun luokallani oli tyttö, jonka kanssa meillä oli 51 viikkoa ikäeroa. Hyvin kyllä pärjäsin siitä huolimatta. Lukemaan opin kuitenkin vasta joskus syyslukukauden loppupuolella, muistaakseni. Toisin kuin tämä meidän ekaluokkalainen. Tyyppi luki jo neljävuotiaana. Vuotta sisaruksiaan aikaisemmin. Eivät kyllä ole minun geenejäni, vaan se toisen puoliskoni. 

Nyt kun kaikki lapset ovat koululaisia, tarkoittaa se lähinnä kahta muutosta minun päiviini. 
1. Minun ei tarvitse aamuisin ja päivisin huolehtia nuorimmaisen kuljetuksesta. Saa polkea sisarusten kanssa yhdessä kouluun ja kun kelit huononevat, niin kulkevat koulukyydillä (joka siis heille kuuluu, mutta olemme päätyneet siihen, että polkevat hyvällä säällä syksyllä ja keväällä - muuten jää arkiliikunta niin pieneen ja minulla oli aikanaan ihan sama koulumatka, jota kuljin talvellakin kauheissa pakkasissa ilman koulukyytejä. Suksillakin. Niin, tiedän, "silloin minun lapsuudessani kuljettiin suksillakin". No, minä kuljin ihan oikeasti. Ja niin on yksi meidänkin lapsistamme pari kertaa tehnyt. Legendat ovatkin totta.). 
2. Iltapäivisin nuorimmainen tulee aikaisemmin kotiin, ts. eskarissa pystyin vaikuttamaan enemmän siihen, että tiettyinä päivinä hän oli pidempään, jotta sain pidemmän yhtenäisemmän työpäivän aikaiseksi. Emme kuitenkaan ole halunneet, että he ovat iltapäivähoidossa, saavat mieluummin tulla kotiin, ettei päivistä tule liian pitkiä. Tämä oli erittäin painava syy siihen miksi päädyin yrittäjyyteen. Voin joustaa enemmän aikatauluissani. Tähän ei tietenkään kaikilla ole mahdollisuutta, mutta me olemme meidän valinnoissamme päätyneet tähän.  

Summasummarum. Työpäiväni ovat nyt aamupäivisin yhtenäisemmät, saan silloin pidemmän keskitetyn työskentelyajan. Iltapäivät taas ovat pätkittäisempiä. Välillä istun koneen kanssa keittiössä, kun lapset leikkivät keskenään. Ja sitten taas illalla jatkan, kun he nukkuvat. Mieheni siis työskentelee tuossa naapurimaassa ja on kotoa poissa 3-4 päivää viikossa. Vähän vielä kuitenkin olen jälkijunassa itse, että saan nämä yrittäjän aikataulut toimiviksi itselleni ja ns. "sisäänajettua". Ja silloin kun on edessä luovempia projekteja, kuten kirjani kirjoitus, niin nämä pätkäpäivät voivat välillä olla hieman työläitä ja raskaita. Eckerön kunnan elinkeino- ja kulttuurielämän töitä pystyn taas vastaavasti hyvin hoitamaan lyhyemmissä pätkissä tarvittaessa. Toimin heille siis 16h/viikko konsulttina. Yrittäjyyteni kakkososan yritän nyt tässä myös pikapuoliin teille kirjoitella. Ykkösosan pääset lukemaan täältä. Miltä ensi vuosi sitten näyttää, siitäpä ei vielä kukaan tiedäkään. 
Mitenkäs teillä on arki lähtenyt sujumaan? 

16. elokuuta 2019

Brändön Lappo - pieni matkaopas saaristoidylliin


Blogiyhteistyö: Pellas Gästhem, Ravintola Galeasen ja Fiskarens Fru

Olen keväästä asti haaveillut pienestä matkasta saaristoon. Valokuvia, haastatteluita, aineiston keräämistä ja inspiraatiota tulevaan kirjaani sekä vain aidosta saaristolaismaisemasta nauttimista. Viime viikolla sain viettää kaksi vuorokautta Brändön Lappossa ja en voi muuta kuin suositella tätä paikkaa. Ihan kaikille! Lappo on idyllinen, kaunis, lumoava ja sympaattinen - yhtään liioittelematta, se on juuri kaikkia näitä. En oikein osaa edes sanoin kuvata, miltä tuntui seurata tuon pienen paikan elämää ja tutustua mitä mielenkiintoisimpiin ihmisiin haastatteluja tehdessä. Monta rohkeaa elämäntarinaa kuulin tänne muutosta, ja ennen kaikkea siitä, että se oli paras päätös elämässä. Lautat tulivat ja menivät ja rytmittivät arkea. Välillä tuuli toi meren tuoksun tullessaan, välillä oli sanoinkuvaamattoman tyyntä.  Opin uutta myös siitä, miten tuuli vaikuttaa veneilijöiden päätöksiin jättää poikkeamatta Lappossa tai milloin tuulisuhteet ovat edulliset pysähdykselle. Satakunnan peltojen ja metsien keskellä kasvaneelle tämä kaikki on edelleen niin uutta. Ja se kanervien tuoksu kallioiden lomassa! Kyllä jokin osa sydämestäni jäi tänne idylliin. 

Matka vaikkapa Suomen Turusta Lappoon kestää vain kolme tuntia, joten Manner-Suomesta on helppoa matkustaa autolla ja lautoilla Brändön Lappoon. Itse ajoin autolla täällä Ahvenanmaalla Vårdön Hummelvikiin, jonne jätin auton parkkiin ja hyppäsin noin kaksi tuntia kestävään saaristolauttaan. Lautta pysähtyi matkalla myös Enklingen ja Kumlingen satamissa. Jalankulkijoille nämä lautat ovat ilmaisia. Maksu peritään siis ajoneuvoista (pyörät, moottoripyörät, autot), eikä henkilöistä. Lautoilta löytyy lounaskahvila ja erittäin hyvä WiFi-yhteys (voittaa erään rautatieyhtiön ja suurien laivojen nettiyhteydet mennen tullen). Monille Saariston rengasreitti on tuttu, mutta oletkos kuullut Ahvenanmaan rengasreitistä? Esitteen siitä löydät täältä. Ja erittäin selkeästi saaristoliikenteestä (joka alkuun saattaa olla hieman sekavaakin kaikkine lauttoineen) täältä. Ålandstrafikenin aikataulut löytyvät puolestaan täältä, muistathan (varsinkin) kesäaikaan varata autopaikan hyvissä ajoin! 


Lappossa on kirjoilla noin 30 henkilöä, joista käytännössä marraskuisena tiistai-iltana saarella asuu vain reilu puolet (osa työskentelee lautoilla ja mm. Manner-Ahvenanmaalla arkisin). Siitä huolimatta täällä on ympärivuoden toimiva kyläkauppa ja kesällä tämä on jokaisen lomailijan unelmasaari monine palveluineen. Täältä löytyy vierasvenesatama, uimaranta, majoitusta, ravintola, vaateputiikki, käsityöputiikki ja neuletehdas, minigolf- sekä frisbeegolfrata sekä saaristomuseo. Kuka olisi uskonut, että näin pienestä ja idyllisestä paikasta voi löytyä kaikki, mitä ihminen lomallaan (ja elämässään) tarvitsee. Ja vielä vähän enemmänkin.

Tässä pieni matkaoppaani Lappon palveluihin - olkaapa hyvät!


Pellas Gästhem 

Pienen matkan päässä vierasvenesatamasta sijaitsee Vieraskoti Pellas. Pellaksessa on tarjolla majoitusta 2-6 hengen huoneistoissa ja kolmessa 2-4 hengen yöpymismökissä. Kaikissä näistä on oma keittiö/keittonurkkaus. Huoneistoissa on lisäksi oma WC ja suihku, mökkien suihku- ja WC-tilat ovat yhteiset.

Lisäksi tarjolla on täysin varusteltu lomatalo (3 makuuhuonetta) ja kaksi huoneistoa satamassa. Itse sain yöpyä kaksi yötä ihanassa Pellas Marina no1 -yksiössä. Se oli itselleni täydellinen paikka majoittua. Ikkunoista näkyi meri ja työskentelyn ja ruokailun yhteydessä sai seurata lautan saapumista satamaan. Ja koska rakastan valokuvata erityisesti venevajoja (heikkouteni) niin tuosta asunnosta ei tarvinnut montaa askelta ottaa tähän puuhasteluun. Asunnossa oli myös veden- ja kahvinkeitin, leivänpaahdin ja mikro sekä perusastioita.

Pellaksessa järjestetään myös monia eri kursseja, kuten vaikkapa nyt syyskuussa kajakkikurssi. Pellas  tarjoaa loistavat puitteet kurssien järjestämiseen luonnon rauhassa.

Pellas Gästhem
Lappoby

Kotisivu  I  Facebook  I  Instagram



Ravintola Galeasen 

Lappon keskustassa (eli siis käytännössä aivan satama-alueella, jossa suurin osa palveluista sijaitsee) sijaitsee kesäkauden auki oleva ravintola Galeasen. Ravintoloitsija Pekan sanoin täällä ravintolassa tehdään ruokaa "kunnon voilla ja kuohukermalla". Lammas ja kala on taattua lähiruokaa Kumlingestä ja lähimeriltä. 

Itse söin alkupalaksi graavisiikaröörää ja mätiä Kastelholman linnalimpun kera  ja pääruoaksi lammasburgerin maalaisperunoilla. Ruoka oli erittäin maistuvaa, enkä ennen ole näin hienossa maisemassa syönytkään. Ulkoterassilta ja ravintolasta on suora näkymä merelle (ja niihin venevajoihin)! Seuraavana päivänä kävin vielä uudestaan nauttimassa ihanista merinäkymistä ja ahvenanmaan pannukakusta (mitä en muuten koskaan aikaisemmin ole syönyt missään kahvilassa tai ravintolassa, usko tai älä!). Erittäin maukasta oli - suosittelen!


Fiskarens Fru 

Lappon vanhalla koululla on Fiskarens Frun tehtaanmyymälä - erittäin ihastuttava käsityöpuoti. Fiskarens Fru on erikoistunut neuleiden ja painotuotteiden valmistukseen. Villapaidat ja -housut, pipot, painotuotteet, korut ja ihanan värikkäät lankarullat lähtevät täältä helposti vierailijan mukaan, niin ihastuttavia ne ovat. Suosittelen myös maistamaan kahvilapuolen pullia kahvin kanssa, valehtelematta Tuulan leipomat pullat olivat elämäni parhaimmat. 

Lappo skolan
Lappoby

Kotisivu I Facebook  I  Instagram   





Vierassatama

Vierassatama on auki toukokuusta syyskuun alkupuolelle. Venepaikkoja satamassa on noin 90 ja satamamaksu sisältää sähkön, saunan, suihkut, veden, septitanktin tyhjennyksen, jätehuollon ja muut sataman palvelut. 

Satama sijaitsee päivämatkan päässä mm. Uudestakaupungista, Salosta, Nauvosta, Iniöstä ja Naantalista. Sataman välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös polttoaine-automaatti, joka soveltuu myös isommille veneille.   










Saaristomuseo

Saaristomuseo sijaitsee noin sadan metrin päässä vierassatamasta. Satamassa on mahtava kattaus saaristolaiselämän kalastus- ja metsästyskulttuuria sekä noin kymmenkunta saaristossa käytettyä puuvenettä. Laaja kokoelma vanhoja valokuvia kertoo elävästi millaista elämä ennen saaristossa oli. Myös vanhasta postitiestä meriteitse on hienosti kerrottu tässä museossa. Opastusvihkoja löytyy myös suomeksi (ja tämänkin kesän opas oli suomenkielinen). 





Lisäksi Lapposta löytyy siis kyläkauppa, kirjasto, taiteilija Finviks Paul, minigolf- ja frisbeegolfrata, vaellusreitti sekä Sjöboden-puoti, jossa myydään PelleP:n ja Noolan vaatteita sekä ahvenanmaalaisen Guldvivan koruja.

Tutustu ihmeessä myös Lappon omiin nettisivuihin täältä!

Ja pienenä jälkikirjoituksena vielä todettakoon, että Lappo on siitäkin erityinen paikka, että monet tänne ajautuneet yrittäjät ovat mantereelta tulleita suomenkielisiä. Palvelua saa siis erittäin monesta paikasta myös suomeksi. Tämä on siis myös ummikko-suomenkieliselle turistille hyvä ensiaskel Ahvenanmaan lumoihin!


Juttu on tehty blogiyhteistyönä Gästhem Pellaksen, Ravintola Galeasenin sekä Fiskarens Frun kanssa. (Majoitus ja ravintolaruokailu saatu, syksyinen arvonta tulossa FF:n kanssa).








Frisbeegolfrata on erityisen
kaunis merimaisemineen


Tiina pyörittää sekä Pellasta että kuvan Sjöboden-putiikkia

Saaristomuseo





Lautat ovat elävän saariston elinehto

Pellas Gästhem
Huoneistoni yläkerrassa oli myös parisänky nukkumasopissa.

Näkymät huoneestani - Pellas
Marina no 1




Fiskarens Fru



Fiskarens Fru / Tuula esitteli neuletehtaansa (oma
mummunihan on siis tällaisilla työkseen ommellut, joten tämä oli
itselleni ihan erityistä päästä näkemään!)


Kyläkauppa






11. elokuuta 2019

Ahvenanmaalaista peltileipää Helsingissä

Blogiyhteistyö: Niska Helsinki

Itse en ole mikään risteilyjen ystävä, mutta aina silloin tällöin käyn päiväristeilyllä Helsingissä. Tai siis sillä nimikkeellä ostan liput itselleni, kun lähden työmatkalle tai ystäviä tapaamaan pääkaupunkiimme. Viikkarin laiva täältä meiltä lähtee talviaikaan kello 23.45 (kesällä jo 22.55) ja tulee takaisin reilun vuorokauden jälkeen 04.25. Aikaa maihin jää kesäisin noin kahdeksan tuntia (talvella vähemmän) ja nyt maanantaina ehdin hyvin tuossa ajassa tavata rakkaita ystäviäni pitkästä aikaa (yksi meidän nelikosta asuu Costa Ricassa, joten nämä ovat harvinaista kultaa nähdä koko porukalla) ja käydä testaamassa ahvenanmaalaisia peltileipiä.


Olenkin jo joskus aikaisemmin kehunut Pub Niskan peltileipiä (eli siis makuhermoja hiveleviä pizzoja) täällä blogissa. Pub Niska on ahvenanmaalaisen huippukokin Michael Björklundin kehittelemä ravintolakonsepti ja tällä hetkellä Pub Niskoja löytyy Maarianhaminan lisäksi Vaasasta, Turusta ja nykyään myös siis Helsingistä! Helsingin Pub Niska (Niska Helsinki)  sijaitsee Ahvenanmaalle matkaavan näkökulmasta myös aivan loistopaikalla - Katajanokalla. Itse kävin ystäväni Mirkan kanssa maistelemassa miltä ahvenanmaalainen peltileipä maistuu mantereen puolella juuri ennen kotimatkani alkamista. Ravintola on vain kivenheiton päässä satamasta, joten matkatunnelmaan voi päästä hyvin jo mantereen puolella. Ruoka oli niin maukasta ja täyttävää, että jälkiruokapizza (mistä olen jo pitkään haaveillut) oli valitettavasti jätettävä väliin. Muuten minut olisi varmaan pitänyt vierittää tai kantaa laivaan. Heh. 

Peltileipien maukkauden salaisuutena on mm. ahvenanmaalainen juusto ja muut ahvenanmaalaiset ainesosat. Ainut ongelma täällä paikassa on se, että hyviä vaihtoehtoja on liikaa. Itse en ainakaan meinannut osata päättää mitä tilaisin.  Puntaroin kolmen pizzan välillä ja päädyin lopulta Ceciliaan (mm. ilmakuivattua kinkkua, vuohenjuustoa ja rucolaa) ja juomaksi valitsin ahvenanmaalaista omenamehua (Grannas Äppel). Mirka tilasi Kickan-pizzan, josta kerrotaan ruokalistassa seuraavaa: "Kickan oli Niskan nopein vene, jolla oli peräti 16 solmun huippunopeus".

Ravintola on oikein viihtyisä ja kesällä voi nauttia ruokansa myös ulkona, merellisissä tunnelmissa. Uutuutena listoilta löytyy myös vegaaniset pizzat. Itse palaan tänne aivan varmaan uudestaan ja voin suositella ravintolaa kenelle vain. Näin herkullisia pizzoja on vaikeaa muualta löytää!


Niska Helsinki
Kanavaranta 3-7, Helsinki

Instagramiin pääset tästä.
Kotisivut löytyvät täältä.
Facebookia pääset katsomaan täältä. 

Juttu on tehty blogiyhteistyössä Niska Helsingin kanssa. (Peltileivät ja juomat saatu.)




Ystäväni Mirka, myöskin matkabloggaaja

Meitä palveli mm. Jonna, jonka kanssa
löydettiin heti yhteisiä tuttuja Ahvenanmaalta. :)

Hei, hei Helsinki!
Seuraavaan kertaan!